Jotakin siitä hommasta. Koskaan ei oo ollu näin vaikeeta. Kelaa, oon hoitanu jopa kahta lasta samaan aikaan! Ja sit yks tämmönen puklukakkihousu tuottaa mulle ylivoimaisia vaikeuden tunteita. Oikeestaan tää on ihan helppoo. Ei tosiaankaan oo olemassa naisilla mitn sellasta kytkintä mikä menee päälle ku ne jää kaksin jonkun kitisevän vaippahousun kanssa. Tai sit mussa on joku pahemman luokan vika. Oon selvinnyt tähän asti hoksaamalla et miks se nyt taas kitisee. Joko sil on nälkä ja sit se nukahtaa ja on hiljaa ku saa safkaa tai sit jtn epämääräistä tavaraa housussa. Onneks tätä vaippa hommaa ei oo viel oikeen tapahtunut kunnolla. Ja miten joku vaipanvaihto voi olla niin helkutin vaikeeta?! En tajuu. Onhan noi söpöi palleroi mut ensinnäkin mä en voi sietää tuttelin hajua tai ylipäänsä vauvan ruokien hajuja. Haisee ihan kaameelle! ja toiseks ku on nukkunu jtn n. 3 tuntii nii ei heti jaksa nousta ja onneks toi pallero tajus et se voi vähän aikaa vaik pyörii siinä mun vieressä keskenään ja sit ku alkaa tarpeeks vituttaa nii voi vaik työntää sormiaan mun silmiin ja nenään, nii kyl mä sit ehkä saatan nousta ylös ja pistää tuttelit tulemaan. Oli kyl ihan onnistunut fiilis ku sain sen vihdoin eilen illalla nukkumaan. Mikä saavutus!:D ja nyt se nukkuu tuol ulkona rattaissa.
Mut äidiks en rupee. Ainakaa pitkään aikaan.