IRC-Galleria

ääriviivoja oikeissa kohdissa
sun selkäs on kaunis
sanoin joka aamu, jotta muistaisit sen

kerrostalon katolla
selät vasten peltikattoa
mitä vikaa on tähdissä
mä en vaan ikinä tykkänyt niistä
uskomattomat asiat ovat kaukana

niinkuin sinä nyt
niinkuin sinä taas

ainakin seitsemän korttelia täältä
nyt ehkä kahdeksan
lähdit jo monta minuuttia sitten
kitaran tänne jättäen
vaikka tiesit etten sitä yksin soittaisi
en mä niitä kappaleita sillon osaisi

vien sen komeroon
muistot komeroon

tapetoitiin makuuhuonetta
vinyylitapetilla
maalattiin toisia
eteisen maalilla
sanomalehtiä puulattialla
sun vaatteita tuolilla

myöhemmin torstaina
soitat mun vastaajaan
puhut tulevaisuudesta
ja jostain omakotitalosta

vuosi sitten,

me tässä balettisalissa
paljon lasipeilejä ja oppilaiden kuvia
me harjoittelimme tätä kappaletta
jotain hölmöä hidasta
unohdin etten osannut tanssia

meidän tahtimme
meidän jalkamme
osuvat toisiimme

sinun kätesi
minun käteni
etsivät toisiaan
etsivät oikeaa otetta
toisiltamme tasapainoa

olemme irti lattiasta
lähes katon rajassa
meidän yhteisessä unikuvassa
kaksin tanssimassa
nojaten hartioihisi

älä vielä irrota
et irrota

en voisi ikinä tätä kappaletta inhota

aamulla yhdeksältä
lehden reunaan jätit lyijykynän jälkiä
sulla oli tapana kirjoittaa niihin runoja
nyt siinä vain luki

-olet sittenkin olemassa.



siitä taitaa olla jo yhdeksän korttelia..