Kaunis humala
Jokunen yötön yö vuodessa haluaa oman maailmansa unohtaa.
Välillä tilanteet saa sut lasilliseen murtumaan, veren vilkkaammin kehonsa kiertämään.
Ehkä tunteet saa ihmisen hiljalleen humaltumaan ja hetken helpotusta saavuttamaan.
Kiellät katseiden loppumattomiin jatkuvan.
Ehkä lasillinen jo toista seuraa, oot silloin niin avoin.
Luulet voivasi parantaa puoliyötä maailmaa.
Etäämmällä valot juoksevat värien taivaassa, ei siinä tilassa sen kauneutta tajua.
Jossain äänet taivaltaa tuhansien joukossa, kantaa kauemmas ja rikkoo rajaa.
Saat silloin jokaista rakastaa ja salaa sydän jättää kaksi tahtia lyömättä.
Toisten lanteet lyö musiikkia vasten, kädet ilmaa hapuillen, sekavaa olotilaa kannatellen.
Itse et pysty kantautumaan tuohon fiilikseen, tänään jättää muut sut selän taakse.
Tuonnempana kaksi toisiins unohtuu.
Kymmentä yli yksi kaunis humala katoaa.