Nämä ovat ikuisia hetkiä.
Aina lyhyitä välähdyksiä.
Kun hän mittaa kattoa katseellaan,
kääntyy jälleen vuoteellaan,
hän laskee sekunteja suunnilleen.
Hän laskee yönsä aamuvarhaiseen
Ei yksinäinen unta saa.
Vaan valvoo vuoteellaan.
Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa.
Ei yksinäinen unta saa,
vaan ajatukset seuraa toisiaan.
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa.
Hämärässä hiljaisuuden ääniä
Kuuntelee hän kirja kädessään.
Joka päivä on yötä rakkaampi,
joka aamu iltaa kauniimpi,
hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan.
Hän huomaa tähän alkaa jo tottua.
Ei yksinäinen unta saa.
Vaan valvoo vuoteellaan.
Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
Ei yksinäinen unta saa,
vaan ajatukset seuraa toisiaan.
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa.
Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan.
Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa.
Ei yksinäinen unta saa,
vaan ajatukset seuraa toisiaan.
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Ikävä on kaikista pahinta<3:(