niin olisin keksinyt sut.
ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut
ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan
tahdon susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää
en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan
ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa
kiitos, kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken,
vaikka se ois kuvitelmaa