tahtoisin sen tunnustaa
kukaan ei oo yhtä tärkeä
tätä yötä kun kanssasi kuljen
uskalla en liikahtaa
enkä lumousta särkeä
kaiken muun tästä huoneesta suljen
iho muistaa jokaisen kosketuksen
mieli noiden sanojen merkityksen
sydän viimein ymmärtää kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo lisää
hento kuiskaus pimeässä
se pyytää viereeni vielä jää
hyvä on hiljaa olla tässä
mennyttä en luonas enää nää
syliisi unohdun
ihoosi painaudun
hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu
pimeys yön sakenee
tulet lähemmäksi minua
väkevämmin kuin ikinä elän
pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän