niin äkkiä lähdit.
varoitit hetken ennen.
halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
kadun niin paljon.
hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulin olevan loputtomiin.
kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
olisit ansainnut sen.
yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi..