IRC-Galleria

Et tahtonut apua,
halusin silti auttaa,
sä pyysit "unohda",
mutta miten voisin unohtaa?

Minä tahdon istua,
hetkiä sun luona
ja olla lähellä.

Minulla on aikaa,
olla sulle omana,
ja kuunnella jos sulla on puhuttavaa.

Muista minun olevan sinun murheen keskelläkin.

elämä on joskus turhan vaikeeta
mut mahdoton on täällä olla ilman sua

mä haluaisin että me oltaisiin yhdessä aina.

<3

mut meil on ollu retkemme, muistan ne
ja meil on ollu hetkemme, muistan ne

tiedät et tarvitaan toinen toistamme.

tulisitko kulta ja veisit minut pois ?

sä olet huumetta, josta turha on vieroittaa
ei nimeäsi voi koskaan unohtaa

sinulle en koskaan tahdo tuottaa tuskaa
joskus sen tekee tahtomattaan

kaiken annan jos vain tahdot ottaa vastaan
se ei ole paljon, vain minun koko maailma.

Hei, pidetään aina kiinni.
Ei, ei ikinä päästetä irti <3.

Mietin mennyttä vuotta :) kuinka paljon kaikkee hienoo onkaan ehtiny tapahtumaan. Tuntuu et vuos sitte olin iha erilainen ihminen ja tääki vuos on kasvattanu mua älyttömästi. Hienointa täst vuodest on tehny mun poikamuru, Joonas<3. Ilman tätä, olisin luultavasti ihan erilainen ja en tietäis mis olisin, ainakin nyt tuntuu siltä.
Tää vuos on ollu hienoin vuos mun elämän aikana ja toivon et tätä jatkuu pitkään. Montamonta vuotta, mun loppu elämä. On ollu huonoi, pahoi ja jopa pelottavia aikoja, mut silti, tuskin vaihtaisin päivääkään. Vastoinkäymiset on vahvistanu ja kasvattanu kaikkia, mua ainaki. Silti ne kauniit ja upeet päivät ja muistot on niin mahtavii, et en osaa edes kuvailla.
En osaa muuta sanoo, ku et tää on hienoo ja voin olla onnellinen ku mul on joku tommone poika mun vieres ku Joonas :) <3 Rakastan sua<3.

Tahtoisin vain pysyä,
pojan lähellä,
olla vieressä,
ja hymyillä,
aitoa hymyä.

Kiitos kaikesta.
Tää on unelmaa<3.

tykkään sust muru älyttömästi
ja rakastan sua,

vaik kyl sä sen tiedät <3.

sinä sanot, hän on ystävä,

mutta ei ei ystäviä, pidetä noin kädestä,
ei seistä ihan noin lähellä,

jos hän on ystävä,
pitäisit vähän väliä.

Ne päivät oli pelkkää hymyä,
enkä koskaan ehkä ymmärrä.
Miksi päästettiin se niin,
hajoamaan heikoimpiin,
pieniin vastoinkäymisiin.

Kerran kaikki vannoivat sen,
"ilman teitä koskaan elä mä en"
Mutta milloin kaikki muuttui rikkoen,
ystävyyden ikuisen.

Syypää olen minäkin,
ja kaipaan kyllä vieläkin.
Jos voitais pitkästä aikaa,
istua, puhua ja nauraa.

Kaipaan sitä paljon niin,
vielki mietin, miks kuuluttiin me heikoimpiin.

<3 anteeks kaikest.