Kyynel vai, se pudota sai.
ei suruutta jumalan, mahtia ain.
on pakko vain mennä, eteenpäin.
Kävelen metsään, suuren puun luo.
en kerro mitä se tuska tullessan tuo.
on vain elettävä sen mukana ja yrittää
jaksaa.
täytyy päätään vaan halutessaan nostaa.
Ei kukaan voi sua pakottaa, voin vaan
tunteistani kirjottaa.
täytyy vaan ymmärtää en sua saa, ikuisiksi ajoiksi
mä mieleeni haavaan teen uudestaan.
Pärjää en mä yksin niin,
suo mä tarvitsen vierelleni kulkemaan ainiaaksen
yritetään yhdessä matka tää,
saada vihdoin loppumaan.
Ei kukaan enään tahdo kuulla meistä sanaakaan..
oon onnellinen että saan olla tässä ja nyt </3