IRC-Galleria

Hassua on elämä. Ei puhuta ystävän kanssa vaan seurataan sen elämää blogista. Ja sitten tulee ikävä sitä ystävää eikä sille voikkaan soittaa eikä viestitä kun se on kadonnut kauas maailman tuuliin.
Mies ei taas vastaa puhelimeen. Eikä viesteihin. Ois se musta ihan reilua. Aina kun se tulee tänne niin ollaan vaan jossain kavereiden kanssa. Tai sitten nukutaan. Tällä kertaa vielä eri paikoissa. Välillä ärsyttääpi kovasti se.
Pari iltaa on mennyt jossain baarissa. Kun on halunnut mennä. Ja sitten ei ole voinut lähteä, jos vaikka jotain jännää tapahtuisi. Eikä ikinä tapahdu. Jos ei lähtiskään ollenkaan. Mut sit pitäis olla kotona. Ja sitäkään en siedä. Paitsi jos olisi mies kanssani.
Huomenna pitäis mennä Epsanjaan. Just nyt ei nappaa. Pitäis saada jotain vastalääkettä asenneongelmiin. Ei vaan aina kaikkia ihmisiä jaksa. Mieluummin sitä lähtis ihan tuntemattomien kanssa. Haaveissa olis edes joskus päästä johonkin kauas pois oman ihmissuhteen kanssa. Mutta kun ei se halua. Tuntuu ettei se halua mitään ikinä mun kanssa.