Laitoin äsken virtuaalisen muistilapun mun työpöydälle. Siinä lukee: Tee Dippatyö. Jos vaikka muistais.. mahtaakohan se auttaa?
Hyvinvalvottujen päivien ja öiden jälkeen ihminen alkaa olemaan pari astetta turhan väsyneessä tilassa. Aivot jumittaa, eikä mitään synny. Syömähalutkaan ei ole vielä oikein heränneet. Eikä kauppaanlähtemishalut, jotta saisi sitä syötävää. Viikonlopusta lähtien ruokavalioon kuulunut lähinnä kauramössöä (kysy ohjetta) ja karjalanpiirakoita, ei ole itsetehtyjä. Niin, toisinaan myös lihapullia. Eilen tein noille lisukkeeksi munavoita. Ruokavalioni siis ei ole yksipuolinen, vaan kaksi ja puolinen. Mutta eiköhän se tästä taas joskus. Eilen raahasin jopa sohvan työpöydän viereen, jotta pystyin olemaan koneella makuuasennossa. Tulin kuitenkin järkiini ja raahasin sohvan takaisin paikalleen nukahdettuani siihen. Ei se ainakaan työntekoa edistä. Toisinaan se läppäri olis tavallaan ihan pop....
Parina edellisenä päivänä olen käynyt pelailemassa sulkapalloa. En tiedä, mitä pojat oikein tekivät, mutta kovasti on takamus kipeänä. Tänään pääsisi potkimaan taas palloa. Odotan jo kovasti innolla, kun on tullut julma melkein kolmen viikon tauko moiseen. Liikunta kuulemma piristää. Tosin oon kuullut, että nukkumisellakin on vähän vaikutusta silti siihen pirteyteen. Ystäväni J on kovasti sitä mieltä, että mun pitäis alkaa käymään sen kanssa taas salilla. Oon kanssa samaa mieltä, kun vaan sais itsestään irti. Pitäis varmaan sopia joku päivä, kun ensi viikolla on tavallaan aika laaja käsite.
Aurinko paistelee, mutta taas on lupailtu sateita. Elämä on ennalta-arvaamatonta, omituista ja toisinaan myös kovin, kovin surullista. Huomaa, että syksy on tulossa.