Aluks ajattelin et se oliki vaa unta
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tuulta.
Joka pyyhkäs mukanaan mun sydämestä palasen
se ilo loppu siihe jätti tilalle tän kaipauksen .
Must tuntuu liian pahalt edes ajatella,
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla.
Ei tä oo totta tai en sitä pysty uskoo
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo .
Tekisin mitä vaa jos saisin sut takas,
vaikkei meitä mikään pysty erottaa koskaan.
Ei tuskaa taas paranna mun sydämestä mikää
mä aion lupauksistani kovin kiinni pitää .
Ja tiedän et joskus me vielä näemme ,
ikäväni mieletön ei sitä paranna lääkkeet.
En anna anteeks itelleni en päästä susta irti
vaikka ootki poissa ni rakastan sua silti .
.