Tiedän että mua miettinyt oot tänään,
sen oudon tunteen huomasin.
Kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan.
En ole mitään mitä minusta luulet,
en edes mitä suostun kertomaan.
Vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan
kun minä odotan...
Että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin?
Oon etsinyt turhaan mä pelastajaa,
sä olet kulkenut länteen ja itään.
Mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin?
Sen jälkeen et koskaan sä palata voi,
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään.
Nuo polut tuhannet, salaisuudet
sua jossain odottaa, pyytää lähtemään.
Ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?
Vaan ehkä minulle näyttää sä voisit
nuo kaikki ihmeet suuren maailman.
Tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan,
kun minä odotan...
Että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin?
Oon etsinyt turhaan mä pelastajaa.
sä olet kulkenut länteen ja itään.
Mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin?
Sen jälkeen et koskaan sä palata voi,
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään.
Ja vielä auringonlaskun aikaan
äidit muistaa poikiaan.
Myös sinun silloin sen tuntevan haluan,
sen että minä odotan...
Että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin?
Oon etsinyt turhaan mä pelastajaa,
sä olet kulkenut länteen ja itään
Mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin?
Sen jälkeen et koskaan sä palata voi,
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään.
Löydätkö tien minun sydämeeni?
(Yö: Löydätkö tien mun sydämeeni)