Lautturi, älä ota häntä mukaamme
Sä halusit olla kaunis. Oletko sä nyt kaunis, nyt, kun henki on lähtenyt susta, sielu leijunut johonkin kauas pois, pois, mistä sitä ei enää takaisin saa?
Mä tiedän, en voi syyttää sua että sä tapatit itsesi, kun niin monta kertaa itsekin olen käynyt lähellä kuolemaa.
Silti vihaiset ajatukset kieppuvat päässä, mä olen vihainen siitä mitä sä lupasit mulle, olla mun kanssa kun olen pimeydessä ja nyt sä et täällä ole.
Minä odotan täällä tunnelissa
jossa valo kylmä hohtaa
jossa pimeän koirat ulvoen
tuon kirkkauden kuoron kohtaa
Odotan vielä hetken
Johda kotiin matka keskenjääneen
Missä, miten päin täytyisi olla
huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot
Jos sä sittenkin palaat, jos sä vaellat tänne takaisin mun luo. Jos sä tulet ja otat mun kädestäni kiinni, johdatat mut mihin tahansa haluat, ei sillä ole niin väliä kunhan sä otat mua siitä vitun kädestä kiinni.
Kuitenkin kunnioittamatta minua sä menit itsekkäästi kuolemaan, ehken sittenkään huuda sua ja ohjaa sun sieluasi mun luokseni
ehkei niin ole tarkoitettu
ehkä mä tarvitsin tukea ja sä tarvitsit mutta
sä annoit sen tuen mulle, enkö mä antanut riittävästi sulle
Kaikki kävi niin pian
kun aina luulin, että vähitellen lähden
Minä katuisin
vaan en tiedä kuinka
enkä edes minkä tähden
Kadunko sitä että tutustuin suhun?
Valittaisinko puoliääneen
Meni sydämillä täytetyt hetken, meni oma elämä ja sun elämäsi
Me riideltiin paljon, tuskin se auttoi sua pääsemään yli laihduttamisesta.
Multa meni omat hetket, mä olin vain sinussa, mä nyt olen ilman sinua ja en osaa olla, en, en tällaisen kokemuksen jälkeen
Tyhjää on, tyhjempää kuin ikinä, sillä nyt mä en voi pyytää anteeksi ja laittaa sulle viestiä
enkeleillä ei ole kännykkää
Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon
Pyytäisin.
Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa
Varhain opin, miten hauras onni onkaan
kuinka se ei kestä kauaa
Masennus on varjo, joka seuraa joko perässä tai jonka löytää edestään. Masennus on saanut mut käymään paikoissa joissa jotkut eivät milloinkaan koko elämänsä aikana tule käymään.
Mitä näistä meidän diagnooseista yhteen koottuna tulee? Iso kasa sotkuja.
Mutta ei, ei ihminen ole pelkästään diagnooseista muodostunut olio. Eihän? Miksi tässä käy näin, tai siis kävi, käy, luulen käyväni sitä läpi yhä uudestaan käyn kävi, mikä olikaan totuus?
Täytyy pysyä koossa, täytyy muistaa mihin uskoo
Ihminen ei ole diagnooseista muodostunut olio, on muutakin.
ON muutakin.
Rauniot rauniot rauniot rauniot rauniot rauniot rauniot
Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon
Paikoissa, joissa osa ei milloinkaan käy. Vaikka silmäni ovat auki, seilaan yhä kauemmas itsestäni.
Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen
Vihreä vesistö, siellä seilasin. Vihreä vesistö, sinne vein sinut. Vihreä vesistö, sinne seurasit minua minun pimeyteeni.
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
ja kuolleilla kielillä laulaa
Maan ja vetten alla tyttö soutaa
se verkkainen ja tyyni virta on
Siellä oli pimeää. Sellainen paikka missä on vain pimeää. Kaikki on varjoista ja taivaalla ei loista kuu. En näe taivasta sillä maisemaa peittää sumuharso. Sumuharso ahdistaa minkä takia huudan vihaani pois. Katulamput eivät loista.
Olen täynnä pimeyttä ja pelkään
Vihreän veden liplatus rahisee vasten korvia ja sitä vettä tulvii veneeseen.
Olet veneen toisessa päässä. Olet liian kaukana ja vettä tulvii veneeseen.
Se syö sinut.
Tuulenvire tulee, se vie minut pois. Minä ajelehdin hiljaa rantaan, sillä olen tyhjä. Ambulanssin ujellus raiskaa korvia kaukana jossain, sillä olen ilmassa eikä mikään saa minua kiinni.
Mutta luku jota luen yhä uudelleen alusta loppuun.
Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon
Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen
Vielä kerran käyn siellä.
Vielä kerran tapaan sinut.