World fall . .
Musta tuntuu niinkuin kaikki olis kiedottu kuplamuoviin. Mä en kuule kunnolla teidän sanoja, enkä pysty ajattelemaan selvästi, kun kaikki kuplat kiertyy ympärille. Mä en pysty liikkumaan, tekemään mitään.
Mä en tiedä mitä mä haluan tai toivon. Mä en tiedä mitä mun pitäis haluta tai toivoa. Jotain kuitenkin pitäis, niinhän se maailma pyörii.
Haluta naimisiin, työtä, lapsia, perhettä. Hienon talon, loma-osakkeen Mallorcalta, bichon frisén, salkkareiden uusinnan. Rakkautta. Onnea. Mistä sitä voi helvetti tietää, mikä on onnea?
Kun mulle onni on sitä, että saan jättää ruoan lautaselle ja pääsen sen jälkeen purkamaan ahdistuksen vessaan.
Ja onko se onni kuitenkaan.