Oon puhunu tänään sen ihanan kanssa tuntikausia puhelimessa. Maha on kipeä nauramisesta, ja vatsaan sattuu vaihteeks muustakin syystä kuin ruoasta.
Mä oon aika onnellinen. Me nähdään huomenna, sain puhuttua myös Markun kanssa aika syvällisiä (vaihteeks, mehän ei ikinä puhuta syvällisiä ; D ) ja oikeestaan päivä on menny hyvin, vaikka eilinen oli jotain niin kamalaa että. Vihaan sitä paikkaa, ja se viha auttaa eteenpäin. Markun mukaan mun pitäis saada sitä vihaa myös itse pääpirua kohtaan, mut en oo vielä varma niistä tunteista. Viha-rakkautta.