yksinäisten ihmisten
sisässä kiviset sielut
seiniensä sisään
ristiinnaulitut
hetken tyyntymys
rakkauden lämpö
kuin tylsän terän viilto
päivät kurkistellessa
sokeat perivät maan
ja hämärä hautaa
huoneet taas
yksinäisten ihmisten
sisässä kiviset sielut
seiniensä sisään
ristiinnaulitut
***
murjottaa varastohuoneen sohvalla
yksinäisyyden valtakunnassa
saalistavan eläimen pelolla
tuijottaa ansaan jäänyttä lajitoveria
tekoja joita ei osaa katua
lauseita joihin ei kukaan uskalla vastata
kuvittelee olevansa
kissapeto luontodokumentissa
murjottaa sohvalla
yksinäisyyden valtakunnassa
kuvittelee olevansa
syömässä raakaa lihaa
***
virtaviivaisia vankiloita
mitoitetaan
nimikoidaan pienet laatikot omat
ja aina vaan sä piirrät
ympyröitä
hiekkaan yhä uudelleen kunnes sua väsyttää
unelmat ovat alkaneet unohtaa
värien yltäkylläisyyden
sen mikä kantaa
sen mitä jäljelle jää
sen mikä kantaa
sen mitä jäljelle jää
***
uskomaton ajatus
tänään sanoittakin selvä
en minä kuin prinssi
voi ratsastaa valoon
tämä ruumis
ei valkea
ei kavioita alla
tämä neidon vartalo
korennon ohut kuori
jossa sielu kuin partaterillä
ei minun ole paha
on vain onnen hämmentynyt
tuntematon liike
ja sielu kuin partaterillä
ei minun ole paha
on vain onnen hämmentynyt liike
ja minä
joka olen
***