alan oikeasti uskoa et palan vielä loppuun tuolla töissä. kuka tahansa kuka tulis sinne kattomaan sitä työn ja vastuun määrää ja sitä loppumatonta perkeleellistä kiirettä ja kaaosta ja kriittisiä tilanteita toisensa perään ni ois varmasti sitä mieltä et ne palkkavaatimukset on ihan oikeutettuja. sitäpaitsi musta on aika hirveää et siellä oikeasti alle 30-vuotiaat hoitajat on saikulla ihan puhtaasti työuupumuksen takia. hiton hienoa. mut mikäs siinä meinaan kolmanneks arvostetuin ammatti suomalaisten mielestä toi sairaanhoitaja - harmi vaan et tommonen "arvostus" ei oikein elätä. kyl ihan mielelläni ottaisin hiukan enemmän sitä palkkaa ku sen huikeat reilu 1300e (sisältäen 2kk lisät!!) mitä tosta ny käteen jää. muuuuuuuuut hyvähän se on herrojen isoherrojen sieltä arkadianmäen ongelmajätelaitokselta päättää et siinä on tarpeeks kunhan vaan omaan taskuun kilahtaa vähintään neljä kertaa suurempi tili. ja se on vielä sanottava et vitun kokoomus.
phuh, kyllä välillä vaan niin epäoikeudenmukaiselta tuntuu kaikki.
nii ja kaiken muun paskan lisäks tänään töissä joku urpo oli ystävällisesti syöny mun eväät. ei juur vituttanut. ensin olin saanut oikein kunnon kottikärryllisen paskaa niskaan ja sit tommonen vielä päälle ni ai että ku mieltä lämmitti komiasti. onneks sentään sit ennen ku lähdin kotiin ni yks vanhempi hoitaja tuli sanomaan et ei kannata ottaa ittees ja et hyvin mää olen pärjänny. ei kyllä siltä tunnu. myöskin mua ottaa äärettömästi päähän se tapa millä tuolla tehdään töitä ja se, että kun yritän tehdä asioita omalla tavallani eli mielestäni hitosti järkevämmin ja tehokkaammin ja potilaan kannalta miellyttävämmin ni ei muuta ku huudot tulee siitäkin. ja voi perkele sitä säästämistä. on se ny hitto jos samoja tippaletkujakin pidetään kolme vuorokautta sen takia että pitää säästää kustannuksissa. sit ihmetellään ku vähän väliä on potilailla infektioita. hmm, kummallista. ja myöskin haluan lisätä että tuolla kalleimmat neurokirurgiset operaatiot mitä mun silmään on osunu ni maksaa semmosen komiat 30 000e, et kyllä tosiaan kannattaa niistä muutaman kymmenen sentin tippaletkuista alottaa se säästäminen. tai siitä et ei vaihdeta lakanoita vaikka ne ois kuinka kusessa ja paskassa ja limassa ja oksennuksessa ja veressä ku pesulakustannukset on liian suuria... no, mää ainakin vaihdan joka kerta ne tippaletkut ja vaihdan vaikka kymmenet lakanat per potilas per päivä jos tarttee ja muut saa sanoa mitä tahtoo.
että mä niin odotan sitä aikaa ku on ne kätilön paperit ja pääsen tekemään niitä hommia ni johan alkaa meininki muuttua. musta tulee maailman kivoin kätilö :) ja paras opiskelijoiden ohjaaja myös.
niin muuten - tungin tänään käteni ihmisen sisuksiin avonaisesta leikkaushaavasta!! khool :)
ja puhuttiin joonan kans et avataan yhteinen säästötili ja aletaan toden teolla säästää sitä varten et päästään vuoden tai parin päästä johonki maailman ihanimmalle, pitkälle matkalle kauas pois. voi mikä unelma. ja 37 päivää seuraavaan reissuun enää jäljellä, kivaa!
no, ei varmaan enempää vuodatusta tuu mieleen mut olihan sitä tässäkin. kummasti helpotti :) jos vaikka tän avulla sais ens yön nukuttua. on yöt viime aikoina menny ihan tasan siihen et oon unissanikin töissä ku ennen nukahtamista stressaan ja mietin et mitähän nyt oikein siellä töissä tein ja muistinko kaiken ja teinkö oikein ja muistinko sanoa seuraavalle vuorolle sitä ja tätä ja tuota ja yleensä aina tulee mieleen jotain mikä unohtu. tänäänki aamulla kyl oli hieno fiilis ku olin eilen 22 asti töissä, sit kotiin, no uni ei tietenkä tullu ennen ku joskus puolenyön jälkeen ja sit kuudelta ylös ja töihin ja ihan oli sellane olo et en ois pois sieltä ollukka ku tosiaan unissanikin painoin ihan vitusti vaan duunia hiki hatussa.
(näköjään sittenki tulee lisää vuodatusta)
ja aion hommata askelmittarin ja pitää sitä taskussa töissäki. tulee varmaan 10 000 askelta pelkästään työpäivän aikana, kyl semmosta ravaamista taas on ollut eikä näyttäis olevan hiukkaaka helpottamaan päin. kyl taas oisin vähän voinut miettiä et mihin soppaan lusikkani oikein laitan. tarjolla ois ollu töitä viikko-osastolta, siisti sisätyö -tyyppistä duunia lasten neurologialla ja mitä mää teen - no meen koko perhanan yliopistosairaalan raskaimmalle ja kuormitetuimmalle osastolle "kehittämään itteäni"... kehitän itteni suoraan pitkäniemeen tätä menoa mut eipä se mittään, jos vaikka jotain sairaspäivärahaa sais.
nonni nyt sitä hyvää yötä.