Kerro mulle miten muka pystyis unohtaa,
miten tää muka tulee väliin, tää on vaa runoutta.
Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne,
kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalta,
mä oon sua varten tääl seison täs paikallaa.
Jotain niin painavaa kun en pois sua päästä saa,
vuodet vaa vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkää rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
päämäärä tunteille on enää avaruus
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
etkä sä hymyile, vaan söpösti irvistät.
Ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä,