nyt täytyy kyllä sanoa että oli paras viikonloppu ikinä.
verta ei saatu mutta saatiin kipeät vatsalihakset (mitkä vatsalihakset), niskat ja jalat.
nauroin ehkä eniten ever. vähän tosin häiritsee se, että parasta huumoria oli juuson seikkailuille nauraminen. orivesi 0 km.
pertti veti hyvin mutta yhtään en kyllä muista kotiteollisuutta. enkä maj karmaa (?!)
åke veti fostersia parin metrin päässä, stam1nan kaverit katto meitä ku hulluja ja kaikka nukku viereisessä teltassa. fucking aye.
mitäs vielä.. no ei varmaan sitten mitään. ens vuonna uudestaa.
oja, mä en ikinä unohda sua. miedän leiripaikka ei olisi ollut mitään ilman sinua<3