pakenen oksista vapaaksi, juoksen kirkuen alakertaan
pahan tammen varjo kannoillani ei sääli piirun vertaa
valokuvat olohuoneessani ovat kaikki samasta puusta
olemme kuvissa sidotut sylikkäin, vihityt, jotka tiedä ei muusta
yritän sahata tammen, vaan verta vuodankin minä
mitä syvempään puuhun kajoan, omat haavani syvenevät
ei auta huuto vasten tyynyä, orjana elän ja maadun
pelon lapsi sylissäni tammen juurelle rukoillen kaadun