Miksi maailma kaatuu mun ympäriltä, miks kaikki tuntuu niin kaukaselta. Mä vaan itken surun kyyneliä, kun kukaan ei ymmärrä mua. Mä haluisin jaktkaa elämää normaalisti niinku muut, mut vaikeelta se tuntuu. Tää elämä aikaa , mut sitä en vaihda vaik kaikki paska kaatuu mun niskaan..
Häviäskö kaikki mun huolet jos olisin kuollut?
Tekisinkö köydestä kaulani jatkeen?
Olisiko muilla parempi olla vai jäiskö joku kaipaamaan?
Niin monia kysymyksiä mun elämästä pyörii pääs ja vastauksii mistään en saa. Ei mikään ole niinkuin ennen toivoisin pääseväni ajassa taakse päin, mut ei se koskaan toteudu. Olen yksin enkä edes unta saa vaikka yrittäisin, toivoisin jonkun viereeni, jonkun joka ymmärtää minua. Jos vain joskus voisin saada sen keneltä saisin tukea ja pääsisin elämässä eteen päin. Mut mahdotonta se tulee olemaan kai... Mahdotonta aina vain.. </3
Uusimmat blogimerkinnät
- joo-o... 23.06.
- hyvät ystävänpäivät näi jälkikäteen.... 16.02.
- kiitos... 10.01.
- plaa 09.01.
- plaah... 25.12.
- [Ei aihetta] 24.12.
- : DDD 19.12.
- paska reissu mut tulipa tehtyy... 11.11.
- VANHA GALLERIA TAKAS!!!! 11.10.
- valivalivali!!! 09.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (4)
- ▶ 2009 (39)
-
▼
2008 (49)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (20)
- ▶ lokakuu 2008 (12)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (4)
- ▶ heinäkuu 2008 (2)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (16)