tuo nukkuu mun selän takan mun tyynyllä. en osaa sanoa onko se musta kivaa vai ei. siinä se kuitenkin on. on lämmin. ja liikahtelee. mun mahassa kuplii. se on se valkoinen juusto mitä söin aiemmin tuon luona. nukkumaan tarvitsee mennä pian kai. en vaan haluu herättää sitä. haluun nousta ylös ja mennä ulos. ulkona on ensimmäiset kevätyöt. jalka on ihan puuduksissa. eli en voikaan nousta. haluisin niin paljon tykätä siitä niin paljon. en vaan tiedä kuinka. millon tykkäämisestä tuli niin vaikeeta. tai helppo sanoa etten kai tykkää siitä. mutta miksi mä haluan viettä kaiken ajan sen kanssa. en käsitä. miksi sen kosketus tuntuu niin kivalta. miksi mä annan sen syöttää mulle valkoista juustoa vaikka tiedän että se kuplittaa mahaa. nyt nousen ylös. menen ulos. ja heitän tuon ulos. kait.