Panu kuuluu kansallisromanttisen kauden nimiin ja se on kansanomainen muoto Urbanus-nimestä, joka merkitsee 'kaupunkilaista', 'hienosti sivistynyttä'. Toisaalta vanhoissa loitsuissa panu merkitsee 'tulta', 'liekkiä' ja mahdollisesti 'tulenhaltijaa'.
Panu on kalevalaisessa runoudessa tulen henki, auringon poika. Panuun voi vedota loitsuissa, kun ollaan tekemisissä tulen kanssa.
Panua käytetään myös tulen synonyyminä. (kylläpäs tunnen itseni nytten tuliseksi :D )