Hmm. Mistähän sitä taas alottais ku ei oo ketää kenestä kertoo silmistä valuu vaan se vesi - kyl te tiedätte mist puhun. Nyt välil ehkä ikävissäni mut hei mä tiedän sut. Sä oot se - se joka sai mut suuttumaan. Sä oot se mikä sai mun elämän muuttumaan. Mutten kadu yhtään oon ehkä kasvanu. Jokasen hetken alun minkä tähän asti vastannu. Ja nykyään ei masist ei vituta yhtää meen vaan muitten mukana ja pidän itteni tyhmänä. Näin selvii siis minne joudun ajatteleemaan vaik olishan se siistii jos ois joku kenen kaa - vois viettää aikaa, joku josta pitää huolta ja joku ketä tuntis samoin ja pitäis mun puoltani. Taitaa vaan olla pelkkä toive mihin keskityn vaan onhan satujenki onnelliset loput keksitty.
|| Kun sä itket - niin mä itken. Kun sä itket - mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet niin mä hymyilen takasin ja se pitää mut mukana täs. Kun sä itket - mä pysyn vierelläs ja jos joku pieles mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet - niin mä hymyilen. Sun silmist näkee loput ja se pitää mut mukana täs. ||
Kaikki vaan tulee ja tappaa kylmästi mut kyl mä sit tiedän jos sanotaan hyvästi. Välil ei aina tiedä mikä on ittelläki vikana mut vikana mä tuun jos puhutaan suhteista pikana mut joskus sitä itekki on tietämätön - jos suhde on vaan niin sietämätön. Tietää mut sietää et löydä mua sieltä. Kohtaan itseni ja synkät ajatukseni tuntuu ja nyt kaikki halaukseni ei turhauta jos puhuu, aika ei edelleenkää mee takas - se kuluu. Ollaan yli vuosi jo oltu täs ja ollaan täs. Itketty on ja hymyilty on me ollaan pääs. Näitä ajatukset et haluisin luovuttaa kaikki tää kaipaa vaan sitä. Hullua luovuttaa jos ei tarkota mitää. On sun paremi yksin jos oot mukana täs - siihen riittää yrityskin.
|| Kun sä itket - niin mä itken. Kun sä itket - mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet niin mä hymyilen takasin ja se pitää mut mukana täs. Kun sä itket - mä pysyn vierelläs ja jos joku pieles mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet - niin mä hymyilen. Sun silmist näkee loput ja se pitää mut mukana täs. ||
Sä kyllä ymmärrät miltä tuntuu kun mikään ei ota onnistuakseen. Siltä se tuntuu - se tuntuu paskalta. Kun en taaskaan saanu sua pysymään mun matkassa - voi kulta - mä niin haluaisin vaan olla sulle se ainuu. Sun maailmassas sun tukenas sun ainoas. Rakastaa mut rakastaa se on niin raskasta. Toivon ettet unohda meitä koskaan. Koska mitä meil oli - oli taikaa. Mut aikaa vain ei ollut koskaan mut vaivun tuskaan koska - RAKKAUS ON TUSKAA.
|| Kun sä itket - niin mä itken. Kun sä itket - mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet niin mä hymyilen takasin ja se pitää mut mukana täs. Kun sä itket - mä pysyn vierelläs ja jos joku pieles mä pysyn aina mukanas ja kun sä hymyilet - niin mä hymyilen. Sun silmist näkee loput ja se pitää mut mukana täs. ||