IRC-Galleria

Kun hiljaisinkin kuiskaus
kuulostaa korviini huudolta
ja pehmeinkin valonsäde
tuntuu polttavan reikiä ihooni,

minä huudan sinun nimeäsi yöhön
mutta ethän sinä kuule,
sillä huutoni olikin vain kuiskaus
muiden joukossa.

Kun jääkyyneleet
valuvat polttavan kuumalle iholle,
minä raastan irti tuskaani
neliösentti kerrallaan,

ja kun seuraavan kerran havahdun todellisuuteen,
huomaan olevani pelkkää paljasta lihaa,
johon ihmiset nauraen
heittävät tuhansia kiloja suolaa,

jälleen kuiskaan nimesi,
ääni pakokauhua täynnä,
mutta ethän sinä kuule.

Ja viimein väsyn taistelemaan,
suljen kivusta sokeutuneet silmäni
ja huokaisen hiljaa,

vielä kerran kuiskaan nimesi,
toivoen että saapuisit pelastamaan.

Viimeinen henkäykseni
vapauttaa ilmaan sateenkaaren värit.

(c) paperisiipi