Kun hymysi heijastuu kasvoilleni
ja lämpösi lämmittää minuakin,
minä hengitän sisääni tuoksuasi,
imen kosketuksestasi voimaa
seuraavien päivien varalle.
Hukun silmiesi syvyyteen,
katseessasi loistaa öinen tähtivyö ja
varoen minä kosketan ihoasi,
samettiakin pehmeämpää,
olemuksesi hehkuu valoa.
Ja kun olet niin lähelle minua,
sähkö lävistää vartaloni
ja voi kuinka tahtoisinkaan
kuroa umpeen nuo sentit,
painaa huuleni pehmeännäköisille huulillesi
ja imeä osan sisäisestä valostasi itseeni.
Sinä olet kaunis ja värikäs,
hehkut punaisena ja sinisenä,
mutta minä,
minä olen täynnä mustaa ja pimeää.
Nukahdan unelmaan,
jossa kietoudut ympärilleni,
tuot maailmaani taas kirkkaat
ja voimakkaat värit.
Älkää antako minun herätä.
(c) paperisiipi