Sinä olet houkutellut
esiin tunteen,
jonka olemassaolon jo unohdin,
kuin pikkuorava
se kurkottaa kolostaan,
nuuhkii ulkomaailmaa,
uskaltaako esille tulla?
Hymyilet
ja tunne varoen
liikahtaa,
naurat
ja se jo palaa halusta
päästä esille,
kosketat
ja se ryntää ulos kolostaan,
hännänpäätä myöten,
riemusta kirkuen juoksee
sinun lähellesi,
varoen koskettaa poskeasi
ja sipaisee hiuksiasi,
piirtää kuvion leukaasi,
huomaatko,
tunnetko,
tässä olen,
tässä olen!
Esille houkuttelemasi tunne
itkee kaipuutaan vieressäni,
se kirkuu,
ulvoo,
huomaa minut,
huomaa minut!
Tunne kuuluu sanoissani,
näkyy teoissani,
tuntuu kosketuksissani,
mikset näe,
kuinka kovasti
sydämeni haluaa olla sinun,
sinun omasi?
(c) paperisiipi