Minä olen kuin
sähisevä ja raapiva villikissa,
tietämätön rakkaudesta,
lempeistä käsistä
ja hellistä hyväilyistä,
aina täytyy olla
se siunattu pakoreitti,
täytyy päästä pois
hetinyt nopeasti
kun itse haluaa,
ei ole aikaa odottaa.
Sinä tulet lähelleni,
tiedän ettet tahdo pahaa,
annan koskettaa itseäni,
olet kiinni minussa
tunnen sielusi
koskettavan omaani
pehmeästi ja hellästi
ja minä henkäisen,
tahtoisin vain huutaa
siitä tunteesta,
niin täynnä
j o t a k i n.
Kunnes tajuan;
ei ole pakoreittiä,
ei missään,
ei missään!
Tahtomattani sähähdän,
paljastan hampaani
ja juoksen lujempaa
kuin koskaan aiemmin,
et saa tulla liian lähelle,
et jos minulla
ei ole reittiä pois.
En minä tiedä rakkaudesta,
lempeistä käsistä
ja hellistä hyväilyistä,
olenhan vain
kaikkia ja kaikkea pelkäävä
sähisevä ja raapiva
villikissa.
(c) paperisiipi