minähän olen vain perhonen
jonka siivet on revitty irti
poltettu tuhkaksi
heitetty tuuleen
vain perhonen
jonka ruumis
leijailee painottomana
tuulen mukana
sillä eihän perhonen ole mitään
ilman siipiään
kuten en minäkään ole mitään
ilman omiani
joskus minullakin
oli kirkasväriset sateenkaarisiivet selässäni
nyt jäljellä on vain
lasinen häivähdys
joka katoaa
kun yritän sitä koskettaa
ja jonain päivänä
tuuli irroittaa otteensa minusta
ja minä putoan maahan
kykenemättömänä liikkumaan
hetken olen maassa
tietäen kuolevani
kauhusta väristen
ja vain yksi askel
ja elämä valuu pois ruumistani
joka vihdoin saa takaisin
sateenkaarisiivet selkäänsä