Rakastin kai vähän liikaakin.
Rakastin, rakastin, rakastin,
mutta sinulle,
sinulle minä en merkinnyt mitään.
Yksin sain itkeä kyyneleet,
yksin sain pestä tuoksusi lakanoista,
yksin sain itseni uneen tuudittaa,
ilman lämpöäsi vierelläni.
Ja silti tuoksusi oli kaikkialla,
kaikkialla ympärilläni
ja minä huusin, huusin,
yritin peittää tuoksusi hajuveteen,
mutta se oli pinttynyt minuun,
ei suostunut katoamaan.
Mutta samaan aikaan
kun muistot haalentuivat hiljalleen,
katosi myös sinun tuoksusi.
Kun nyt hengitän,
tunnen hennon tuoksun,
joka enää hatarasti muistuttaa sinusta.