IRC-Galleria

Vaikka mustavalkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla
nähdä sateenkaaren värisiä unia.

I believe I believe in love
Two hearts can beat as one
I believe I believe that time
Can tie your soul to mine

Sometimes love is a bomb baby,
Did you come to watch it blow?

You just want someone to be there
When the lights go dark.

Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, jona en tahdo että kesäloma alkaa - mutta niin vain tuli sellainenkin. Tänään piti sitten lähteä opistolta pois kolmeksi kuukaudeksi ja voi luoja, että oisin tahtonut vaan jäädä sinne! Lähteminen on ihan kauheaa, kiersin ympäri koko opiston ja hyvästelin jokaisen esineen, seinän ja oven. Kuuntelin vielä viimeisen kerran, mitä sanottavaa yhdellä maailman rakkaimmista paikoista on ja sitten vaan ajoin pois ja tuntui, kun osa musta olisi jäänyt sinne. Joo, kuulostaa ihan älyttömän oudolta, mutta opistosta on melkein kymmenessä kuukaudessa ehtinyt muodostua erittäin rakas ja tärkeä paikka. Kaikkein vähiten se on mulle koulu, vaan paljonpaljonpaljon kaikkea muuta.
Ja vaikka se onkin koulu kyllä, niin mä taidan tehdä siellä kyllä enemmän kaikkea muuta kuin opiskella. Ja silti oon kuitenkin suoriutunut melko mallikkaasti suurimmasta osasta aineista - mitä nyt vähän niitä vitosia ja kutosia ja muutama nelonen.. <; Opistolla vaan on nyt niin paljon kaikkia tärkeitä ihmisiä ja tekemisiä, en olisi todellakaan halunnut lähteä kolmeksi k u u k a u d e k s i pois, kolme v i i k k o a olisi riittänyt!

Mutta enemmän kuin sattui hyvästellä paikat, sattui hyvästellä ihmiset. Oli kuitenkin muutamia sellaisia, jotka ei opistolle enää syksyllä tule.. Onneksi nämä henkilöt kuitenkin on kaikki aikeissa tulla kuulemma opistolla vierailemaan ensi vuonnakin, joten heitäkin kyllä näkee. Mutta hirveän haikeaa on ajatella, että nyt joutuu elämään kolme kuukautta miltei täysin ilman ihmisiä, jotka on kauan ollut osa jokapäiväistä elämää. Ja kaikki asuu kuitenkin niin kaukana, että eipä siitä ihan noin vaan mennäkään joka päivä käymään vierailulla. Ankeaa.
Onneksi kuitenkin bussit ja junat kulkee ja rahaakin tulee, että ei nyt kuitenkaan tarvitse ihan täysin koko kesää olla opistoihmisiä näkemättä. Päiväreissuja aion ainakin lähimpien luokse tehdä, mutta Birren luo menen kyllä pidemmäksikin aikaa!

Oli kuitenkin tosi liikuttavaa huomata, että opettajilla oli jo melkein valmiiksi meitä ikävä. Peruskouluaikoina se kun tuntui menevän niin, että opettajat oikein pomppi riemusta kun pääsivät meistä moneksi kuukaudeksi eroon, mutta nämä tuntuivat enemmänkin surevan sitä. Ja milloinkaan aiemmin ei opiskelu ole ollut niin hauskaa, kun opistolla. Välillä jopa jossain kieltentunneilla tuntuu, että ei edes olisi koulussa. Opettajatkin on jo enemmän kavereita kuin opettajia ja tulee niiden kanssa puhuttua muustakin kuin indenfiniittipronomineistä tai maantieteellisistä termeistä. Että on kyllä jo nyt opettajiakin ikävä.

Ehkä tämä tästä helpottaa ajan kanssa, mutta just nyt tuntuu, kuin osa itsestä olisi jossain kaukana, kaukana. Voisi melkein sanoa, että ei ole ikinä aiemmin ollut näin kova ikävä mihinkään. Opistosta tuli toinen koti ja se on kymmenen kuukautta ollut mulle enemmän koti, kuin tämä paikka missä nyt olen.