IRC-Galleria

Tiedät sen itsekin: olet aikamoinen sottapytty. Varo, ettet saa pian siimähäntäisiä kutsumattomia vieraita, koska huoneesi taitaa olla aikamoinen yksityinen kaatopaikka. Elämään tulee tietysti jännitystä siitä, ettet koskaan tiedä ehditkö kouluun, kun kirjasi ja lompakkosi ovat hukassa, mutta onko kiire sen arvoista? Siivoa edes kerran kuussa, niin sinun ei tarvitse hävetä, kun kaverisi tulevat kylään ja kyselevät, onko huoneessasi tapahtunut räjähdys. Hyvä puoli on se, että kun muutat omaan kämppään, voit elää siellä rauhassa vaikka millaisen sotkun keskellä – tai palkata siivoojan.

Sinun antaisin
laskea tähtipölyä silmäripsiini,
ripottella hahtuvia pilvistä
hiusteni päälle,

vangita kaikki silmissäni
asustavat tähdet
kaukoputkesi valoisaan päähän.

Sinun antaisin
hypätä sisälläni tempovan
komeetan selkään,

viedä hohtavimman kuuni pinnalle,
nauraen antaisin käsiisi
sisälläni sykkivän auringon.

Sinun antaisin
hymyillen painaa
huulilleni Otavan
kaikki seitsemän tähteä,

sinun antaisin nähdä
taivaan sisälläni.

(c) paperisiipi

Mustaa kahvia
ja murskattuja haaveita
niin täydellisen turhalta
tää kaikki tuntuu ilman rakkautta

(Jenni Vartiainen)

Kuului vain
pehmeä helähdys

kun pudotin
puolikkaan sydämeni

pilvisumun päälle

levittäen sydämensirpaleet
ympäri taivasta.

(c) paperisiipi

Olen katsonut aurinkoa silmiin,
Kiivennyt portaat taivaaseen.
Olen vaeltanut taivaankantta pitkin
Löytääkseni luokses uudelleen.
Olen kysynyt tähdiltäkin tietä
Avaruudessa ääneen huutaen.

(51koodia)

Ei usvalta ees vastarantaa voi nähdä,
Mut hahmot sen joutsenten voi tunnistaa.
Niiden laulussa soi koko maailman kaiut.
Miks en minäkin jo pääsis niitä katsomaan?

(51koodia)

Toivon, toivon,
Mutta en ääneen.
Toivon, toivon,
Mutta en ääneen,
Muuten se ei toteutua voi.

(51koodia)

Pimeyttä kaunein värjäät
Ilman sua en pärjää en tän pidempään
Pimeyttä kaunein maalaat
Synkät hahmot saat taas henkiin heräämään

(51koodia)

Minun sydämeni oli
ennen sinua
sotkuinen ja sekaisin,

maali hilseillyt,
kaikkialta pölyn peitossa,
täynnä tahroja

ja niin kovin likainen.

Se kaikki muuttui,
kun sinä muutit
sydämeeni asumaan,

tomerasti järjestit kaiken,
maalasit uudestaan
hehkuvanpunaisella
ja kirjoitit nimesi
kultakirjaimin,

sipaisit pois pölyt
ja puhdistit tahrat,

sinun jälkeesi sydämeni
oli puhtaampi kuin koskaan.

(c) paperisiipi

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään
Ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

(Mokoma)