Pidä kii uskostasi ihmisiin,
mut joku sutkin vielä käännyttää.
Enkä mä ole ensimmäinen,
joka otteensa menettää.
Enkä viimeiseksikään taida jäädä.
Maalaat mun roudalle värit,
joista mä tunnen sen.
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen.
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen.
Tiedät niin tarkalleen,
mihin nuottiin kätken sen.
(Apulanta)