Silloin, kun sielu piirtää silmiin yksinäisyyden,
En pysty sitä katseestani peittämään
Ja hetkeksi mun taivaaltani valo häviää,
Mut onneks alumiinitähdet vielä jää.
Miten yhteen hetkeen mahtuu koko maailma,
Tuhat kiloa tuskaa ja yhtä paljon onnea?
Miten kaikki, jotka elää, elää samaa hetkeä
Ja alumiininiitit taivaankannen selässä?
(Jani Wickholm)