IRC-Galleria

Ja kun Aurinko korkeelta valaisee taivaan,
muistan, et' pelko on tunteista vanhin,
ja kun Aurinko korkeella syksyssä palaa,
muistan sen, kuinka vähän voi vieläkin tietää.

(CMX)

B: KATO SARTSA!
S: Dialogikilpailu...
S: OLLAKO VAIKO EIKÖ OLLA? Hähähäh *seksihymy*

Rakkauspakkaus kävi täällä sulostuttamassa vähän yli neljää päivistäni, hyppäsi sen jälkeen eilen junaan joka vei sen taas yli neljänsadan kilometrin päähän musta ja vihaan jokaista kilometriä sillä välillä.
Ikävä on aivan valtava ja huone on niin kovin, kovin tyhjä, kun mussu ei ole tossa vieressä kikattamassa ja puhumassa hassuja. Yöllä oli kovin hiljaista, kun en voinut kuunnella toisen hengitystä ja ajoittaisia peiton/patjan kahisemisen ääniä. Oikeastaan tuntui, että on liian hiljaista, kaipasin jotain ääntä!
Aamulla heräsin, venyttelin makeasti ja haukotellen avasin silmät ja olin jo toivottamassa hyvää huomenta, mutta katse kohtasikin vain tyhjän patjan. Hetken löi tyhjää ja sitte totuus iski: ei se ole enää täällä. Pitkä huokaisu, tylsistynyt maukaisu ja yksin ylös sängystä, yksin aamupalalle, yksin huoneeseen dataamaan. Koko ajan vaan ja kaikkea yksin.
On niin tyhjä olokin.

Loputon on tieni
kun yksin sen kuljen
Ja sydän on kiinni
sen suudelmin suljen

(Heijaste)

S: Kato, mä oon piru!
*KRÄKS*
S: *surullinen katse* ..En sitte oo. Se meni särki.
M: Hahahahahahahahahahkikakikakikakikakikakikakikakikaa.
S: Hysss..
M: Piru.. Hahahahahahah.. Kräks.. Hahahahahaha. En ookaan, AHAHAAHAHAHAHAHAHAHAHAH.

Sinä kevyesti sipaisit
minulle se oli isku
suoraan vasten kasvoja

putosi pisara
joka saattoi olla kyynel tai verta
en tiedä
pois sen sipaisin kuitenkin

Annoit pehmeiden sanojen pudota
ja minä putosin niiden mukana
jonnekin syvemmälle kuin koskaan

helvetti tai taivas
en minä tiedä
siellä olin kuitenkin

Lopulta annoin itselleni luvan vajota
silmäni suljin
ja pakotin äänet pois

poskellani verikyynel
allani helvetillinen taivas

ja vihdoin tunsin olevani kotona.

(c) paperisiipi