Toisinaan koen, että kanssaihmiset voisivat hyvällä omallatunnolla yhdistää minuun nykyään paljonkäytetyn termin "teiniangst". Tämä 'toisinaan' taas meinaa ehkä noin viittä päivää viikossa, pahimpina viikkoina kuutta -- muina päivinä sen teinin voisi ottaa pois ja sanoa ainoastaan angst. Tämä päivä kuuluu taas teiniangst-päiviin, kuten eilinen ja sitä edellinen.. Niin ja vielä sitäkin edellinen. Kuten viimeiset pari kuukautta. Angst, kukaan ei rakasta, viil viil ja ranteet auki villasukalla. Muutenkin elämä on ihan hippusen verran köyhää eikä siinä pahemmin minkäänlaista sisältöä ole (vaikka toki olen siihen kovasti sellaista yrittänyt etsiä..). Kaikki on erittäin harmaata ja ulkonakin sataa ja valonpuutteen vuoksi olen ihan nyyh nyyh ja väsynyt, enkä jaksa mitään. Ja edelleen kukaan ei rakasta, nyyh nyyh, viil viil ja itkuparku. Kouluakin on ihan liikaa ja silti liian vähän ja usein mietin edelleen, että MIKSI HELVETISSÄ TUNGIN ITSENI LUKIOON?! Ja kiitos kirotulle ylpeydelle, joka ei anna periksi jättää kesken. Niin ja muistinhan mainita, että kukaan ei rakasta? + itkuparkunyyhnyyhviilviil. Jeh, olipas mukavaa päästä angstaamaan ihan galleriaankin asti!