IRC-Galleria

Minä rakensin
suurimman unelmani
haaveesta
jossa minua ei ollut

(c) paperisiipi

Minäkin halusin pitää kaikesta kiinni ja omistaa
Minäkin kadotin jotain kaunista, oikeaa
jota en takaisin enää luokseni milloinkaan saa
mulla arpeni on ja ne muistuttaa
kuinka onni on lainassa vaan

(Hauli Bros)

Väität, ettei sielustasi haavaa vuotavaa
voi ikuisuuskaan saada umpeen kasvamaan

(Hauli Bros)

Häkkilintu sanoo:
:--0
Markku sanoo:
:0
Häkkilintu sanoo:
:''O
Markku sanoo:
80
Häkkilintu sanoo:
8--00
Markku sanoo:
: |
Häkkilintu sanoo:
B--O

Todellakin, vuodenvaihde meni oikein mukavasti. Neljän maissa käytiin nappaamassa Marita autoomme ja suunnattiin kauppaan. Sieltä sitten matkaan tarttui karkkia ja jäätelöä ja pitsantekoaineet. Siitä sitten huristeltiin takaisin Maritalle, tehtiin se pitsa ja rupateltiin mukavia Maritan porukoitten kanssa. Siinä kuuden maissa ne sitten pakkautui koirien kanssa asuntoautoon ja huristeli pakoon raketteja.

Me sitten katseltiin telkkaria ja juteltiin. Ulkona oli aika mukavanolonen myrsky ja pohdittiin, että uskaltaakohan niitä raketteja ampua milloin. Kuitenkin siinä seitsemän maissa eräs Maritan kaveri Kuopiosta päin ilmoitti, että siellä myrsky vaan yltyy ja ihan kiitettävä se täälläkin jo oli. Vedettiin sitten vaatteet niskaan, raketit pussiin ja suunnattiin niitä ampumaan. Ja ongelmiahan ilmeni.. Tuuli oli puuskittaista ja piti aina odotella, että milloin raketin uskaltaa ampua ja äkkiä sytyttää ja juosta niin maan perkeleen lujaa karkuun. Maritan huoleksi jätin tuon sytyttämispuolen, enpähän olis ollu sitten minä, joka lähtee ensiapuun kun raketti räjähtää naamalle.. (sry Marita! :--D) Sytkäritkin temppuili ja meinas kyllä usko loppua. Saatiin sitten about puolet raketeista ammuttua ennenkö myrsky yltyi niin pahaksi, että ei ollu enää mitään toivoa, että niitä raketteja olisi voinut loppuun ampua.

Lähdettiin takas Maritalle ja siinä sitten ihmeteltiin, kun kello oli vasta kahdeksan ja kaikki katuvalot sammui. No, kerettiin muutama metri kävellä kun talotkin pimeni ja sitten vasta tajuttiin, että ahaa, sähkökatkos. Sähköt ehti tulla takas, kun Maritalle selvittiin. Siinä ne sitten vielä kerran muutamaks minuutiks sammui. Marita rupes tekemään kinkkupiirakkaa ja Anni ja Arvi soitti, että voivatko tulla käymään. Ne sitten käveli sinne Maritalle ja söivät siinä ja lähtivät takas Arville päin.

Marita rupes lämmittämään saunan kiuasta, että voitais sulattaa tinat ja sitten saunoa. No, eikös sitten sähköt taas katkennu. Kello oli tuolloin noin kymmenen. Ooteltiin joku vartti ja sitte ku valoja ei alkanu kuulua, ripoteltiin kynttilöitä ympäri kämppää. Marita sai tinansa valettua, mun ei suostunut sulamaan ja kyllä vitutti. Siinä sitten saunottiin ja sen jälkeen juotiin. Maritan porukat kotiutui siinä kahdentoista jälkeen, edelleen sähköt poissa. Niitten kanssa sitten juteltiin kaikenlaista ja vihdoin kahden jälkeen sähköt palas! Telkkari päälle ja sitä katseltiin ja jatkettiin jutustelua. Siinä sitten neljän maissa nukkumaan.

Ihan mukavaahan tuo. 8) Tosin tuo pihalla hyppiminen ei tehnyt oikein hyvää, kun olin jo muutenkin kipeä. Eilinen menikin sitten sängyssä maaten, kuume kipusi melkein kolmeenkymmeneenyhdeksään, puhuminen sattui, päätä jyskytti ja yskä oli aika mahtava. Mutta turha itkeä kun maito on jo maassa. :--D Hauskaa oli kuitenkin!

1. Open Paint
2. Close your eyes
3. Draw a cat

"Sun täytyy olla vanki maan,
Ei sielus pääse kahleistaan.
On yksinäisyys kohtalosi,
Auttaa voi mä en.
Sä vaikka kaiken oikein teet,
Sua seuraa aina kyyneleet,
Ei murheistansa irti
Pääse koskaan ihminen."

Hän saapuu vielä tiedän sen.
Kun aika vierii täyttyen,
Niin silloin suostuu varmaankin hän
Yhteen suudelmaan.
Tuon suudelman kun hältä saan,
Voin vihdoin jättää kylmän maan,
Ja silloin pääsee myöskin sielu
Irti kahleistaan.

En itselleni rauhaa saa,
Kun rakastan vain kuolemaa.
Mä ootan, että saapuisi tuo
Nainen mustissaan.

(Nainen tummissa)