IRC-Galleria

Mä aion kasvaa isoks
Mutten koskaan aikuisuuteen vaivu
Kaikki muut saa luovuttaa
Mut mä en paineen alla taivu

(Happoradio)

Itke silmäsi sameaksi
pure halki nuo punaiset huulet
huuda äänesi käheäksi
minä en lähde luotasi mihinkään

Pura kaupunki palasiksi
polta kaikki sen pimeät puistot
manaa maan alle jokainen mies
minä en lähde luotasi mihinkään
luotasi mihinkään

Minä kannan meidät yli pimeän
minä kannan meidät yli pimeän
minä kannan meidät yli pimeän

Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa
Auttakaa, en saa sammumaan silmien paloa

(Happoradio)

Peilit särjetty
Kirkkaat pinnat peitetty
Kumarassa kuljemme heikkouksia peitellen

Odotukset petetty
Kaikki keinot käytetty
Humalassa huidomme herjauksia heitellen

kertosäe:
Nouskaa ja nostakaa kätenne
te olette vahvoja noin
Nouskaa ja näyttäkää itsenne
te olette kauniita noin

Poika pelkää tyttöään
Tyttö kaipaa äitiään
Haparoiden riisuvat he lapsuutensa toisiltaan

Kiire olla jotakin
Pakko pistää pakka sekaisin
Satumaahan kaukaiseen opetettiin kaipaamaan

kertosäe

Olette vahvoja noin
Olette kauniita noin

kertosäe

Olette vahvoja noin
Olette kauniita noin

Kaupunki nukkuu kun nainen vieressä kuiskaa:
"tie on auki meidän matkustaa."
Aina vaan tuntuu, olen lapsi järvellä,
eksynyt, pienet sormet kohmeessa

(Happoradio)

K.N: Niin, sittenhän sen alkoholimyrkytyksen voi tosiaan saada, jos kiskaisee kerralla vaikkapa pullon Koskenkorvaa.
S: Oliks toi haaste?

Viistoista viikkotuntia, jotka sisältävät biologiaa, enkkua ja käsitöitä. Vapaaperjantait. Yeah.

B: Kun Sartsalla on mensut, Mag tuo sille jätskiä. Kun mulla on mensut, Mag sanoo: "Kerro milloin ne ovat niin tiedän pysyä poissa!" Onko tässä nyt jotain hämärää?

B: Hei Sartsa, muistatko kun pienenä käveltiin rivissä ja sanottiin "Ei väistetä, vaikka tunnetaan! Ei väistetä, vaikka tunnetaan!"
S: Siis tehtiin mitä? Ei meillä päin vaan. Mut kai siellä teijän psykopaatti-Turussa..

Wiktor on ollut niin mielettömän ahkera ja tehokas piirtoheitin jo kauan ennen kuin me edes laskimme jalkamme Portiksen kamaralle. Nyt sille raukalle on vain tullut ylikuormitus, eihän kukaan kaikkea jaksa. Merkithän ovat olleet ilmassa: epätoivoista hurinaa, löystyneitä muttereita.. Emme vain nähneet sitä ajoissa, jotta olisimme voineet auttaa. Ja tänään tuli sitten se viimeinen niitti, T. M. ilmestyi sieltä kirjoinensa ja kalvoinensa ja Wiktorin pystyi miltei näkemään kalpenevan kauhusta ja pehmeästi hyrähtäen sen sulake paloi. Voi Wiktor, Wiktor..

Ja T. M. julmasti uhkaili piirtoheitinparkaa kaikella ruuvimeisseleistä ja rautakangista lähtien, uhkasi jopa kiikuttaa Wiktorin vaihtoon! Mutta me seisoimme rakkaan ystävämme puolella ja ystävällisesti huomautimme, että se on kyllä opettaja joka lähtee vaihtoon, ei Wiktor. Opettaja mutisi jotain epäselvää oikosuluista ja käski meidän vaihtaa luokkaa. Kuvittele, vaihtaa luokkaa! Juuri kun Wiktor olisi tarvinnut meitä enemmän kuin koskaan. Mutta ei se auttanut kuin taipua ja jättää Wiktor hellien sanojen saattelemana omilleen.

Voi tuota pientä raukkaa, harvoin saanut lomaa ja lepoa. Vanhakin taitaa jo olla, eihän kaikkea voi yksi piirtoheitin jaksaa kantaa. Wiktor olisi kaivannut hoitoa jo aiemmin. Nyt kuitenkin pitänee toivoa, että hänelle suoritetaan hänen tarvitsemansa toimenpiteet, jotta hän voi taas jatkaa elämäänsä kuten kuka tahansa normaali piirtoheitin. Burn outhan on sairaus muiden joukossa, ei Wiktor mitenkään seonnut ole. Kun hän saa asianmukaista hoitoa, niin kaikki kääntyy varmasti parhain päin. Ja me olemme hänen tukenaan ja suojamuurinaan, jos julma opettajalauma yrittää vaihtaa rakasta piirtoheitintämme uuteen. Wiktor viedään vain minun kuolleen ruumiini yli! Wiktorin avulla olen opinnut miltei kaiken, mitä lukio minulle on opettanut. Wiktor, rakas Wiktor.

Nyt pitää toivoa, että oikeanlaiset asiantuntijat löytävät tiensä Wiktorin luo mahdollisimman pian, jotta saamme hänet taas täysikuntoisena keskuuteemme.

We love you, Wiki-man!