Tosiaan, torstaina tämä neiti suuntaa nokkansa ihan täysin uusiin maisemiin. Kovin kokkauspainotteinen opiskelu alkaa maanantaina seitsemästoista päivä ja asuntolaelämältäkin säästyin, koska kyseinen koulu ei moista hienoutta omista. Pääsenpä siis iloisesti omaan asuntoon asumaan, kakskytneljä ämkaks. Oma pieni kolo. Toivottavasti huoneista on ihmisasunnoksi kelpaava, itse kun en sitä tule ennen muuttoa näkemään.
Pakkaillut olen kovin innoissani haikeana. Tämän hetkinen saldo on neljä- tai viisitoista laatikkoa ja huone näyttää pitkälti siltä, kuin mitään ei olisi kadonnut. Kohta alkaa tosin olla jo hankalaa liikkua täällä laatikkomeren keskellä. Mutta eipä se mitään, kamat laatikoihin ja menoksi. Tosin kahdeksantoista vuoden änkeminen laatikoihin (huolimatta siitä, että melko suuri osa pääsi roskalaatikkoon) on hieman turhauttavaa. Tavaraa on niin valtavasti ja osasta on vain yksinkertaisesti pakko luopua.
Mutta sellaista tänne, ensi viikon torstaista alkaen minua ei siis enää tavoita Joensuusta. (Eikä myöskään Lapinlahdelta, sinnekään en enää ole palaamassa.)