Kädet täynnä reikiä,
mätäneviä neulan jälkiä,
suonenikin tietää että teen väärin siksi pakenevat,
mitä muuta teen väärin kun pakenen..?
Juoksen elämää karkuun ties monetta kertaa,
taas uusiutuu tämä sykli, kehä,
jota en pääse karkuun, en ongelmiani..
Asiat on helppo unohtaa,
vaan en niiltä rauhaa saa,
elämäni lipuu ohi unohtaen sen hyvän, vaan ei pahan,
sen rakkauden, vaan ei kaipuun..