IRC-Galleria

Eye on the T.V
Cause tragedy thrills me
Whatever flavor
It happens to be

Like...
“Killed by the husband”
“Drowned by the ocean”
“Shot by his own son”
“She used the poison in his tea
And kissed him goodbye”
ThatÂ’s my kind of story
ItÂ’s no fun til someone dies

DonÂ’t look at me like
I am a monster
Frown out your one face
But with the other

Stare like a junkie
Into the T.V
Stare like a zombie
While the mother holds her child
Watches him die
Hands to the sky, crying
“Why, oh why?”

Cause I need to watch things die
From a distance
Vicariously I
Live while the whole world dies
You all need it too, don't lie

Why canÂ’t we just admit it?
Why canÂ’t we just admit it?
We wonÂ’t give pause until the blood is flowing
Neither the brave nor bold
Will write us the stories told
We wonÂ’t give pause until the blood is flowing

I need to watch things die
From a good safe distance
Vicariously I
Live while the whole world dies
You all feel the same so

Why canÂ’t we just admit it?

Blood like rain falling down
Drawn by grave and ground
Part vampire, part warrior
Carnivore and voyeur
Stare at the transmittal
Sing to the death rattle

La la la la la la la-lie (x4)

Credulous at best
Your desire to believe in
Angels in the hearts of men
But pull your head on out you hippies
and give a listen
ShouldnÂ’t have to say it all again

The universe is hostile,
So impersonal
Devour to survive
So it is, so itÂ’s always been

We all feed
On tragedy
ItÂ’s like blood to a vampire

Vicariously I
Live while the whole world dies
Much better you than I

Sinä et tahdo olla sinä.
Minäkin tahtoisin olla joku toinen;
Äveriäämpi ja älykkäämpi,
Atleettinen menestys, trenditietoinen.

Ja tämä kaikki tekee minusta heikon:
Niin heikon, että tuskin jaksan nostaa kättä
Perään hyväksynnän, joka pakenee kuin peura
Ja minut kauas taakse taapertamaan jättää.

Ja me katsomme superihmiseen,
Hän sanoo: "Pikatie maanpäälliseen taivaaseen
On, että osaa ihmisenä kasvaa,
siis hanki virka, valuuttaa ja pyykkilautavatsa!"

Kaipaanhan niin tuonne onnen maahan.
Oi sinne saahan tulla, saahan?

Vaan onnen kedon portit kiinni pysyy,
Ja lipevä myyntimies mun lompakkoa kysyy
Ja

Kerto:
Joka luojan tuutista tunkee jotain helppoheikkejä.
Ne tahtoo näyttää varjoleikkejä,
Jotka tarttuu kuin tauti
Mutta kuka niistä nauttii?

Sinä et tahdo olla sinä.
Minäkin tahtoisin olla joku toinen.
Me sopivasta summasta päästiin sisään;
Nyt joka Erkillä on joku Mensan merkki.

Pian tunnetaan koko korea paikka
Ja tyylikkäitä, tärkeitä ihmisiä.
Ja minkä muutoksen se aikaan saikaan!
Nyt vaihdellaan virkoja, koteja, neniä.

Ja kaikki tahdissa taputtaa,
Kun mestari aasinkorvat seinälle heijastaa.
Silloin me tarkoin tiedä emme,
Kuinka montaa aasia me katselemme.

Onko tämä onnen karuselli
Vai aavejuna, jossa
Kaikki ei ole kunnossa?
Ja

Kerto
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?

Kerto
Ja
Kerto
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?
En minä niistä nauti.
Et sinä niistä nauti?
En minä niistä nauti.

Tämä kaikki on niin kovin sekavaa:
miksei voi lähteillä nuoruuden iäti polskuttaa?

Minä kieltäydyn vanhenemasta!
En aio painua kasaan kuin rusina.
Nuoruuden tahdon ja sen myös saan,
siis hihat heilumaan

Niin kirurgit kyvykkäimmät lihaani operoi
vikkelään veitset soi,
hetken se sielua balsamoi
vaan loputtomiin ei
edes se kestää voi

Kerto:
Onni ikuinen
yhden ihmisen:
pieni pyyntöni on
olla kuolematon.

Tämä kaikki on niin kovin sekavaa:
kun mahdotonta pyytää, niin kaiken saa.

Nyt vuosisadan toiseksi vaihtuvan nään
vanhenematta itse päivääkään!
Otan lasillisen lapsenlapsenlapsesi
poismenon muistoksi

Ja ihoni säilyttää sen
luonnonvastaisen
ikuisen pehmeyden
jollaisen puoleen turhaan
kaulat uurteiset
ojentuu kurkotellen

Kerto

Monta vuotta häntä arvostettiin
Kunnes kerran kävikin niin
Että poltti kaikki miljoonansa
Vihoviimeiseen seteliin

Nauroi kauan ja makeasti
Katsoi kansaa ja nauroi niin
Katsoi kansa häneen kyynelsilmin
Ja hänet miltei lynkattiin

Minä en ole tohtori kummoinen
Mutta tiedänpä sentään sen
Että päällisin puolin on potilas
Lähes täysijärkinen
Hän sanoo ettei tahdo edes olla tätä rotua
Kun muu väki hississä monistuu hän
Selän kääntää ja katoaa

Tätä joutilasta kavahtakaa
on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
ei kumarra mitään johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa,
se ei kuulu maailmaan
Vain laiskan läksyjä kantaa
ja niitä kalloosi kaivertaa

Lapsi joka usein hymyilee silmissänne on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla iällä niin on vajaaälyinen
Minä en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee
Mutta käypää rahaa jos poltetaan se ajatus kyllä häiritsee

Tätä joutilasta kavahtakaa on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitään johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei mahdu maailmaan
Vain laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi kaivertaa

Tätä joutilasta kavahtakaa on säröjä sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mitään johtajaa
Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei mahdu maailmaan
Vain laiskan läksyjä kantaa ja niitä kalloosi kaivertaa

What's coming through is alive.
What's holding up is a mirror.
But what's singing songs is a snake
Looking to turn this piss to wine.

They're both totally void of hate,
But killing me just the same.

The snake behind me hisses
What my damage could have been.
My blood before me begs me
Open up my heart again.

And I feel this coming over like a storm again.
Considerately.

Venomous voice, tempts me,
Drains me, bleeds me,
Leaves me cracked and empty.
Drags me down like some sweet gravity.

The snake behind me hisses
What my damage could have been.
My blood before me begs me
Open up my heart again.

And I feel this coming over like a storm again.

I am too connected to you to
Slip away, to fade away.
Days away I still feel you
Touching me, changing me,
And considerately killing me.

Without the skin,
Beneath the storm,
Under these tears
The walls came down.

And the snake is drowned and
As I look in his eyes,
My fear begins to fade
Recalling all of those times.

I could have cried then.
I should have cried then.

And as the walls come down and
As I look in your eyes
My fear begins to fade
Recalling all of the times
I have died
and will die.
It's all right.
I don't mind.

I am too connected to you to
Slip away, to fade away.
Days away I still feel you
Touching me, changing me,

And considerately killing me.

Kun rinnakkain on kauan käyty näin,
saa kultaisen hääpäivän juhla
Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin
En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa
Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden?
Ei riitä sanat
Maalaan siis!
Kai säilyttää saan artistisen suoruuden,
kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?

Kerto:
Minä maalaan meidät,
ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,
hmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on,
voimme nähdä viimeinkin selvemmin
kaikki ne kauniimmat puoletkin

Erinomaisia ihmislapsia

Laveeraan jonkun kurjan murjun,
josta taas krapulassa herään
Kun pitkä häntä persuksissani horjun,
vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään
Niin hyppäät pöydällemme huutamaan
ja ladot lautasia lattiaan,
eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan!
Näin upeasti yhteen sovitaan
Tuokaa höyheniä ja tervaa!

Kerto

Erinomaisia ihmislapsia

Niin usein olin sika,
mutta tuskin mitään vikaa
jäi puuttumaan sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys
löi kättä kysymättä, muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen: olin, olit ihminen

Kerto (2x)

Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.

Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:

Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Mutta mitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia ja mainen, katoava kunnia
Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen

Toista:
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Mitä siitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.

Julistaa nimeään hiljainen hautuumaa!

Mitä jää meiltä jälkeemme...

Will set two lovers´ souls in motion.. <3

Oinas
Maistelee tyylikkäästi ja tahdikkaasti ostamaansa viiniä tai olutta. Päällepäin ei huomaa vaikka olisi kuinka peet olalla, paitsi siinä vaiheessa, kun oinas vetää tyylikkäät ilmalennot ja hukkaa kännykkänsä.


Härkä
vetää pullotolkulla mielijuomaansa, pikkuhiljaa alkaa silmät lupsumaa ja härkä saa jopa pari sanaa suustaan. Ensin härkä väsyy, sitten pari paukkua lisää ja härkä laulaa suu ammollaan karaokea muiden mukana. Yleensä löytää kotiin.


Kaksonen
Kaksonen ottaa reippaasti ja sen kyllä huomaa. Suu käy yhtä paljon ja rasittavasti kuin selvänä. Ainoa ero on, että puhe sammaltaa. No, kädet käy sitten sitäkin enemmän, ei ole väliä onko oman vai vieraan jalka kyseessä. Löytää yleensä kotiin, mutta saattaa olla ojassakin makaamassa.


Rapu
Ravut osaavat asiansa. Ryyppäminen on heidän lempipuuhaansa ja yksi parhaista harrastuksista.
Rapu haluaa juoda hyvänmakuisia juomia ja vetää niillä kännit. Ravut ovat kännissä todella puheliaita ja tupakkakin maistuu kerta heitolla.


LEIJONA
Leijonalla ei pahemmin ääni muutu kellossa, meno vaan yltyy. Jos leijonalle on normaalia hyppiä pöydillä ja pussata miehiä / naisia, tuskin kattorakenteetkaan jäävät rauhaan. Kunhan vain kaikki huomaavat!


Neitsyt
Neitsyt on nipo juomansa suhteen ja juo sitä säästeliäästi aina kahteen paukkuun asti. Sen jälkeen lasissa alkaa olla enemmän viinaa kuin lantrinkia. Ja sen kyllä huomaa. Estyneestä neitsyestä tulee seksipeto tai vähintään naisten/miesten naurattaja.


Vaaka
vaaka on yhtä hilpeä kännissä kuin selvinki päin, lisäksi meno alkaa yltyä ainakin flirttailun suhteen. vaaka suostuu juomaan vain hienosta lasista pikkurilli pystyssä. aamu meneekin sitten alushousuja etsien.


Skorpioni
Skorpioni juo vain vaarallisia juomia, kuten viskiä. Kaikkialla hän näkee mahdollisen seksikumppanin eikä unohda tehdä sitä selväksi, olipa kyseessä varattu tai vapaa saalis. Loppuillasta hän saattaa jopa laittaa rähinän pystyyn. Ilmeet ovat kohdillaan.


Jousimies
Jousimiehellä menee aina lujaa, mutta kun viinaa sotketaan joukkoon,alkaa meno mennä melkoiseksi tohinaksi. Ajan- ja paikantaju katoaa, (usein myös tavaroita tai ainakin rahaa.) Jos on hyvä päivä, illasta tulee mitä onnistunein, Jos on huono päivä, saavat sen kanssaryyppäritkin kokea nahoissaan. Itkuhan sieltä aamumorkkiksessa voikin sitten tulla, kun jousimies luulee ettei kukaan näe. Vasta sitten Hän havahtuu, että on nukkunut yönsä jatkopaikan sohvalla koira kainalossa.


Kauris
Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä.


Vesimies
Vesimiehelle maistuu toisinaan muukin kuin vesi. Ja jopa useita päiviä putkeen, kunhan draivi saadaan päälle. Flirttailu on myös vesimiehen lempi puuhaa. Hän vannoo ottavansa vain pienet
hölät, mutta turha toivo.


Kalat
Kalat rakastaa ryyppäämistä. Kaikki juomat maistuu, sekä omat että muiden. Ilo on irti alkuillasta ja loppuillasta on vieraana rähinä, itku tai naapurin varattu tyyppi.

Tämä kaikki on vain unta.
Pahaa unta, houreunta...
Jällen lähden jonnekin,
mutta jälleen tuhatkunta vuotta myöhemmin
ihmishahmossa tallaan.
Pitänee vain pistäytyä silloin tällöin maan alla:
hyvä hypnoosi...

Kerran tapasin sen suuren tarun päätähden,
kun olin kanssaan Golgatalla kuvauksellinen.
Sata vuotta siitä orja anoi suosiota...
Keskiajalla koira pyysi: "älä enää ota!"
Kirkonmiehenä keskityin uhkailuun ja viinaan.
Maailmansodassa mietin naista, ja astuin miinaan.
Eilen muutuin tuhkaksi noitaroviolla.
Tänään tulen huutamaan matkaradioosi...

Totuus on siis, että paloin tulessakin.
En piittaa siitä. Tämä on hyvä hypnoosi!

(kerto)
Elämä on pullo kiertokulun pöydällä,
ja minä iloitsen, vaikka aavistan, että puolet on jo juotu...
Elämä on pullo kiertokulun pöydällä,
iloitse, ystävä - jotain siitä on myös sinulle suotu!

Se on syvä hypnoosi. Se on hyvä hypnoosi!
Tämä kaikki on vain unta, pahaa unta, houreunta,
märkää unta, Ruususen unta, painajaisunta.
Jälleen lähden jonnekin,
mutta palaan hieman myöhemmin
tai kaikki on vain silkkaa toiveikkuutta.

(kerto)

Se on syvä hypnoosi. Se on hyvä hypnoosi!

(kerto)

Se on syvä hypnoosi. Se on hyvä hypnoosi!