nyt tuli olo, että haluaisin kysyä elämän tarkoitusta pelle hermannilta. mutta musta tuntuu, että se on aika mahdotonta.
on emopoika olo. en tie miksi ja sepäs vähän huolestuttaakin minua.
viivi oli tänään kiltti ja lainas kiva kirjan mulle kirjastosta; brittipunkin haastatteluhistoria. oon aika luuseri ko en oo lukenu sitä viel kokonaa.
ja löysin mun clashin levyn, joka on ollu hukassa liian kauan. en taidakka olla emopoika? ja eihän mammat suutu, jos laitan sen heti seittemältä täysille soimaan? olis ainakin rattosa herätys.
tilitän elämäni vaikeuksista tähän aikaan tänne. yhyy, oon katkera katkarapu.
pitäskö mennä nukkuu? nääh, valitsen tupakan.
rakkaudella sämpylä.