IRC-Galleria

annoin kaikkeni,vai annoinko mitään,
oliko sekin vaan,pelkkää elämää
?

kauniimmassa maailmassa
sä elät vielä
ja tuut ymmärtää
ettei muistoi multa viedä

kun sanoin jaksavani huomiseen,en väittänyt olevani kunnossa

joskus se vaan turhauttaa,kun en mielestäni sua saa

vaikka on tukena ystäväkin,
yksin jään kuitenkin
saan yksin sukeltaa veteen pimeään,
yletänkö pohjaan vai hipaisenko vaan pohjaa karheaa
kivet haavoittaa selkää vaikkei tunne mitään,
ei se haittaa kun tietää että veri vielä kiertää
saanko olla ankkuri kivien pohjalla,
vai täytyykö mun nousta takaisin pinnalle kärsimään uuden päivän huolia

jos saan sut kerran viel nauramaan
tiedän ettet tuu sitä koskaan unohtamaan
voisit olla vaan yks muitten joukossa
mutta sain sun numeros erityisten joukosta

sanat satuttaa
enkä petä sua koskaan
katse kertoo kaiken
kerron sulle salaisuuden jokaisen
yksi asia jää kiusaamaan
naurus surmaava mun silmissä nauravan

on mennyt jo päiviä ,ehkä viikkoja,jopa kuukausia
kun sun kanssas juttelin ja muistelin menneitä
mutta niitä ei saa takaisin,ei ,vaikka kuinka haluaisin,
tästä huomaa, ettei kannata antaa rakkaimpaa otteesta lipsuu
muistan menneet ja toivon huomista, sun nimestä vaan kaikki muistuu huolista

yks tosissaan mua syyttää,
mut ei se usko,pakko tähä tottuu ja anteeks pyytää