kylmät väreet hipoo niskaa vaikka tiedän etten sua koskaan takas saa tää tunne satuttaa ja laittaa mut alistumaan olenko sittenkin täynnä pelkoa,että yksin jäisin tähän maailmaan jäisit vain muistoihin ja kuvan onnellisiin kehyksiin
vaikka on tukena ystäväkin,
yksin jään kuitenkin
saan yksin sukeltaa veteen pimeään,
yletänkö pohjaan vai hipaisenko vaan pohjaa karheaa
kivet haavoittaa selkää vaikkei tunne mitään,
ei se haittaa kun tietää että veri vielä kiertää
saanko olla ankkuri kivien pohjalla,
vai täytyykö mun nousta takaisin pinnalle kärsimään uuden päivän huolia
jos saan sut kerran viel nauramaan
tiedän ettet tuu sitä koskaan unohtamaan voisit olla vaan yks muitten joukossa
mutta sain sun numeros erityisten joukosta
sanat satuttaa
enkä petä sua koskaan
katse kertoo kaiken
kerron sulle salaisuuden jokaisen
yksi asia jää kiusaamaan
naurus surmaava mun silmissä nauravan