IRC-Galleria

copacabana, bolivia 4 - 5.1
wau, lautalla eras harjaantunut silmapari havaitsi mun marimekonpussukan laukussani ja kysyin do you speak finnish. oi, ihanaa oli puhua hetki suomea! harmi,etta oltiin menossa eri suuntiin.
copacabana on ihana pikkucity kahdella keskuskadulla ja miljoonalla aamupalabaarilla varustettuna. titicacajarvi on uskomattoman kaunis ja rauhottava. mutta taallakin on kylma, ihan pirun kylma.
loytyi seuraa vihdoinkin, kaksi kundia toinen perusta ja toinen columbiasta. kivoja poikia ja pilvessa twentyfourseven! niin sita pitaa. oli kivaa olla pitkasta aikaa yossa, mutta ilta loppui dramaattisesti, kun hostellin isanta kayttaytyi "hieman" aggressivisesti. kun yolla palasin kampille, ei kukaan avannu ovea. seisoin pimeessa ja sateessa ovea jyskyttaen ja sit taa hullu hyokkaa ovelle silmat vihasta hehkuen. ma todella luulin, etta se kay paalle -luulen etta turpaan olis tullu jos olisin poika. heilla on kullemma tapana laittaa ovi klo 22 kiinni, etta se on sit niinkun kotiintuloaika. ja olis pitanyt itse tajuta sita kysya...

puno 5.1
bussimatkalla tapasin meksikolaisen tyton ja yhdessa vietettiin shop ´till you drop-paiva punossa. illalla kohti cuscoa yobussilla. elamani hirvein bussimatka: ihan sairaan kylma ja poltetun kumin haju bussissa. ma olin ihan varma, etta moottori on tulessa, enka nukkunut silmaystakaan koko yona.

cusco 6.1
impressionante! cusco aamuyolla ja ihan tyhjana on jotakin uskomatonta. mutta viela uskomattomampaa se on silloin, kun se tayttyy myyjista, jotka ei siis todellakaan usko etta et halua ostaa mitaan.
paivaretki elakelaistyyliin inkaimperiumiin, helppoa ja aluksi ihan mukavaa. mielettomat maisemat kertakaikkiaan, mutta kun on valvonut 24H, ei enaa viiden tunnin jalkeen jaksa kuunnella, kavella, mitaan.
unta palloon tanaan ja huomenna machu pichhu. mulla on tosin vahan hassut kengat tahan maastoon, vaalenpunaset nahkalapsyt (jotka nayttaa villasukan kanssa tosi mattinykaselta, tai joltakin jolla on pitka putki paalla). en sit ottanut lenkkareitkaan mukaan...onneksi kaikilla muilla on vaelluskengat.

copacabana, bolivia 4 - 5.1
wau, lautalla eras harjaantunut silmapari havaitsi mun marimekonpussukan laukussani ja kysyin do you speak finnish. oi, ihanaa oli puhua hetki suomea! harmi,etta oltiin menossa eri suuntiin.
copacabana on ihana pikkucity kahdella keskuskadulla ja miljoonalla aamupalabaarilla varustettuna. titicacajarvi on uskomattoman kaunis ja rauhottava. mutta taallakin on kylma, ihan pirun kylma.
loytyi seuraa vihdoinkin, kaksi kundia toinen perusta ja toinen columbiasta. kivoja poikia ja pilvessa twentyfourseven! niin sita pitaa. oli kivaa olla pitkasta aikaa yossa, mutta ilta loppui dramaattisesti, kun hostellin isanta kayttaytyi "hieman" aggressivisesti. kun yolla palasin kampille, ei kukaan avannu ovea. seisoin pimeessa ja sateessa ovea jyskyttaen ja sit taa hullu hyokkaa ovelle silmat vihasta hehkuen. ma todella luulin, etta se kay paalle -luulen etta turpaan olis tullu jos olisin poika. heilla on kullemma tapana laittaa ovi klo 22 kiinni, etta se on sit niinkun kotiintuloaika. ja olis pitanyt itse tajuta sita kysya...

puno 5.1
bussimatkalla tapasin meksikolaisen tyton ja yhdessa vietettiin shop ´till you drop-paiva punossa. illalla kohti cuscoa yobussilla. elamani hirvein bussimatka: ihan sairaan kylma ja poltetun kumin haju bussissa. ma olin ihan varma, etta moottori on tulessa, enka nukkunut silmaystakaan koko yona.

cusco 6.1
impressionante! cusco aamuyolla ja ihan tyhjana on jotakin uskomatonta. mutta viela uskomattomampaa se on silloin, kun se tayttyy myyjista, jotka ei siis todellakaan usko etta et halua ostaa mitaan.
paivaretki elakelaistyyliin inkaimperiumiin, helppoa ja aluksi ihan mukavaa. mielettomat maisemat kertakaikkiaan, mutta kun on valvonut 24H, ei enaa viiden tunnin jalkeen jaksa kuunnella, kavella, mitaan.
unta palloon tanaan ja huomenna machu pichhu. mulla on tosin vahan hassut kengat tahan maastoon, vaalenpunaset nahkalapsyt (jotka nayttaa villasukan kanssa tosi mattinykaselta, tai joltakin jolla on pitka putki paalla)en sit ottanut lenkkareitkaan mukaan...onneksi kaikilla muilla on vaelluskengat.

chilen polyt ja pervot karistettu kannoilta. aloitin uudenvuoden juhlimisen lentokoneessa santiagosta aricaan, jossa tilasin tiuhaan tahtiin drinkkia. varsinaiset juhlatunnit menivat taksikuskin kanssa etsien majapaikkaa. loytyikin sitten aivan ihastuttava hostelli, sangyssa mustia toukkia ja omistaja vanha pervo kuulolaitteineen tarjoamassa selanpesuapua. arica ei muutenkaan vakuuttanut. ainut henkilo joka otti kontaktia, oli humalainen koulupoika, joka teini-ikaisen itsevarmuudella tarttui perseeseen kiinni keskella kirkasta paivaa. kiitos siita.

bussimatka boliviaan sujui rattoisissa merkeissa keskustellen eraan bolivianon kanssa, joka sopivasti sattui olemaan psykologi. olis ton arican jalkeen terapeutin palveluille kayttoa. mulle iski hirvee altitude sickness ja tuntui, etta kuolema tulee. onneksi tama psykologi auttoi mut hostelliin karsimaan.
ma en ajatellutkaan pakatessa, etta taalla vois olla nain kylma. tulee mieleen ihan chilen talvi. ja siihen en halua koskaan ikina palata. todella ihanaa herata aamulla aivan umpijaassa, farkut jalassa ja (uusi)kaulaliina kaulassa. ja sitten menna puolikylmaan suihkuun! no onnkesi toi coca-tee vahan tasottaa tunnelmaa, ainakin bolivialaisten mukaan siita pitas loytya apu ihan kaikkeen.
en viela ole ihan varma, etta onko tama yksin reissailu mua varten sittenkaan. tahan mennessa en ole loytanyt varteenotettavaa seuraa, tai oikeastaan mitaan seuraa. taalla on lahinna perheita, vanhoja pariskuntia ja isoja jenkkiseurueita. jos noista pitas valita, niin ehka sit tungen johonki pariskuntaan kolmanneksi.
la paz on mielenkiintoinen kaupunki ja varmasti taalla olis paljon nahtavaa jaljella, mutta ma en yksinkertaisesti kesta tata kylmyytta. ma lahen ihan just menemaan. hyvasti la paz!!!