On se kyllä kumma ja harmi, että on tällanen ihminen ku mä oon. Paniikkikohtaukset eivät ole kivoja, varsinkaan silloin, kun on ihan yksin. Onneks sain sitten kuitenkin jotenkin itseni rauhottumaan. Se on huono asia, että omia ajatuksiaan ei pääse pakoon. Olisi kiva olla sellanen tasapainonen ihminen, jolle ei tule omassa mielessään hulluja ajatuksia niin että ne johtaa mahdottoman huonolta tuntuvaan ahdistukseen. Ja sitten vielä, kun pitää itsensä yrittää rauhottaa niistä omista pahoista ajatuksistaan...
Toivotaan että tänä iltana uni tulee nopeasti ja ettei tuu tilaa ahdistaville ajatuksille, jotka johtaa paniikkikohtauksee :((
Joeliin onneks enää 3 yötä!