IRC-Galleria

...luovuttamisen merkiks? Enkö mä oikeesti sais jo vaan luovuttaa? Mä en jaksa enää taistella olemassaoloni puolesta. Enkä todellakaan kestä elää näin...koko ajan voimat ihan loppu, jatkuvasti täynnä ääretöntä vihaa...josta suurinosa kohdistuu tasan kahteen ihmiseen...vanhempiin. Olisko se muka liikaa pyydetty, että mulla olis vanhemmat jotka edes yrittäisivät ymmärtää mua? Näköjään on.

Ne tosiaan päätti itekseen, että ne ei tue mua millään lailla, missään asiassa. Ne vaan antaa neuvoja, jotka nekin on suoraan sanottuna pelkkää vittuilua mua kohtaan. Isä sano mulle tänää et jokainen saa tulla toimeen niillä mitä on, ja äiti päätti ettei se anna mulle enää rahaa ollenkaan...ku se ei oikeen ilahtunu ku oon vaan feilannu koko ajan...mm. työkkärin ja sossun kanssa. Eli, pyysin siltä rahaa, ku olin tehny himassa töitä ihan vituksee, niin se sano että ei anna, ku en oo hoitanu asioitani kuntoon.

Mä sitte sanoin sille melkein itku kurkussa: "Kuvittele ittes tilanteeseen, et sä oot niin masentunu, ettet muutamaan päivään pääse sängystä ylös ollenkaan, et syö mitään, et juo paljo mitää, makaat vaan ja tuijotat seinää tai kattoa ja itket. Niin miten luulet saavas mitään asioita hoidettua?"

Niin miten vastaa isä, joka kuuntelee ovella? "MENE SITTE HOITOON JOS ON NIIN HELVETIN VAIKEETA ETTET PYSTY ELÄÄ KU NORMAALIT IHMISET." Mahdollisimman kylmästi ja tunteettomasti. Sattu aika helvetisti. Isä on kuitenki aina ollu mulle se tärkein....toi jätti helvetinmoisen aukon sydämentienoille...piti pitää käsivartta yläruumiin ympärillä että pysyin ees jotenki yhtenä kappaleena, ku en halunnu romahtaa niitten edessä... Mutta mitä mä oon tehny ansaitakseni tollaset vanhemmat? Ihan ku ne ei välittäis musta ollenkaan?? Jos ne ei kerran halua huolehtia musta niin kauan ku joudun asumaan himassa, niin miks ne sitte ylipäätään edes hankki lapsia?? Olis sitte ees painanu tyynyn mun kasvoille ku olin vauva...sitte olisin ollu kuollu ihan fyysisestiki, enkä vaan henkisesti niinku nyt...

Kotona asuminen ahistaa ihan älyttömästi...tänäänki niin paljo, et raavin oikeen käsivarteni melkei verille, ja vasemmalla käsivarrella leikin kynsien kanssa... Tää vaan karkaa käsistä ihan kohta...