IRC-Galleria

KUUNNELKAA TURKU ROMANTIC MOVEMENTIA JA KAROSHI LOVERSIA!!!

www.myspace.com/turkuromanticmovement

www.myspace.com/karoshilovers


NYT HETI!!

Itäharjusta/harjulta, kummin se ikinä sanotaankaan :D

Sellanen puutaloyksiö...entinen kellari :D matalat huoneet, mutta mulle ihan sopiva :) sellanen pieni menninkäisluola <3 toivottavasti vaan naapurit on mukavia... JA SIITÄ IKKUNASTA NÄKYY LEIKKIKENTTÄ MISSÄ ON HERVOTON UIMA-ALLAS!!! Eli ihan viihtysää aluetta, ilmeisesti lähinnä lapsiperheitä ympärillä, tosin siinä talossa mihin muutan, ni asuu muitaki opiskelijoita...saa nähä kuin pal riehuvat :D

Saapahan vaan nähä et miten tän mun sängyn saa ängettyä sinne sisälle...no kai sen jotenki...sit joku pöytä olis ihan kiva sinne...ja vaatteille joku kaappi...ja sit ehkä joku hylly ja ja ja...ääh...mut eipä siellä mahdu majottamaan ku yhen, ehkä korkeintaan kaks ihmistä, että sori vaan Anni :D ku se ei oo ku 23,5 neliöö...

Parasta kämpässä oli mun mielestä se, et ku muut seinät on valkosia, ni siinä huoneessa on sellanen pien syvennys, jonka seinä on punanen <3 rakastuin siihen :'D Nyt en vaan malttais millään oottaa et ens viikon lopulla pääsee muuttamaan <33

Tosin ennen sitä pitäis hoitaa ainaki miljoona asiaa 8(( huomen pitää käydä kannakses heittää Samulle kirjat, sit käydä Kelassa, ehkä pankissa...ja Bakanoihinki pitäs viel keritä....ja keskiviikkona Hannan kanssa ostamaan mulle joku selviytymispakkaus...eli kilokaupalla nuudeleita :DDDD yks tosi hyvä puoli tossa omaan kämppään muuttamisessa on: ei oo rahaa ostaa hirveesti kaikkii mässinkei, ni tod näk laihdun vähän :D etenki ku ajattelin taittaa kaikki maholliset (ja mahottomat) matkat kävellen tai pyörällä <3 niin ja nuudelit on ihan hyvää ruokaa :)

Tahtoo jo takas Turkuun!!!


Ainiin joo...se inssi pitäs kai sit 17. päivä saada läpi...

...yhen asunnon takia??

Maanantaina Turkuun paikanpäälle ettimään kämppää...jännittää ihan perkeleesti että löytyykö sellasta mihin mulla olis varaa, ja mikä ei olis liian kaukana keskustasta... Tai voi se olla vähän kauempanaki siitä, jos on hyvät bussiyhteydet...


Miks tää on niin vaikeeta???


Ja kuten TRM sanoisi:

"It's a rich man's world
and we pay for it

Money-money-money-moneypulation."

Sain sitte tänään tosiaan tiettä että pääsin kuin pääsinkin Turkuun opiskelemaan...nyt sitten pien paniikki, ku on vaan kaks viikkoa aikaa löytää kämppä...

Päätettiin sitten Annin ja Suvin kanssa lähteä juhlistamaan tätä, ja alotettiin santa fén terassilta, josta suunnattiin taalaan. Siellä sitten istuttiin jonku aikaa (pari biisiäki kerkesin laulaa) ja ei kun suunta kohti Torvea. Torvessa odotti pienoinen yllätys...kummastakaan bändistä en etukäteen tienny yhtään mitään, mutta loistavia olivat!

Kansantaudilta lähti mukaan promo-levy ja Turku Romantic Movementilta pitkäsoitto ja paita <3 ja käsivarsi täynnä nimmareita :D siinä sitte niitten keikan jälkeen höpistiin jonku aikaa niitä näitä, mukavia tyyppejä! Ja sain vielä managerin sähköposti osotteen että voin tilata ensimmäisen pitkäsoiton ja vanhan ep:n :) Siinä sitte naureskelin niille, että kun musta tulee kulttuurituottaja, niin mä kiusaan turkulaisia tahoja, jotta noi saadaan sinne keikalle...he kun ovat entisiä turkulaisia :D

Menetin sydämeni <3

Tosiaan nukahin hetkeks...Unessa...

Istuin sängyllä nojaten tohon ikkunaan, kädessä mulla oli ase...tarkistin että siinä on luoteja, otin varmistimen pois päältä ja laitoin sen aseen piipun suuhuni. Aloin painaa liipasimesta. Samaan aikaan Miksu kävelee huoneen ovelle ja on sanomassa jotain, mutta en saanu ikinä tietää mitä, ku en saanu vapautettua liipasinta ajoissa, vaan ammuin aivoni tohon ikkunaan...

Kiva herätä itkien...ja mä en ymmärrä et miks toi oli niin todentuntunen uni... :( ja oli hirveetä nähä Miksun ilme siin unes ku se näki mitä olin tekemässä 8(

Oltiin satamassa isän ja Teijon kanssa...mutustelin siinä leipää ja hörpin kahvia, ja huomasin, että siinä muutaman pöytärivin päässä istu kolme miestä seinää vasten siinä penkillä, ja pari niistä vilkuili mua aina välillä...pari ihan hyvännäköstä kaikenlisäks... Sain leipäni syötyä ja sytytin tupakan mitä polttelin kaikessa rauhassa...KUNNES...isä sanoo että ompa komee lukki tossa Miran olkapäällä. *tydyy* käänsin päätäni vaan jotta rupesin kiljumaan ihan hysteerisenä että ottakaa se pois -.- isä ja Teijo vaan nauraa vieressä ja ihmettelee kuinka sulonen otus se on... No, lukki hävis johonki, minä hyperventiloin ja kysyn että mihin se meni...Siinä ettivät sitä vähän aikaa, ja isä totes että se kipee sun hameenhelmaa pitkin...ja taas alko huutaminen ja rukoileminen että ota se pois. Pyyntö toteutettiin, mutta huomasin sitten että sain melko huvittuneita katseita niiltä parilta mieheltä...

ETTÄ EI NÄIN!

...luovuttamisen merkiks? Enkö mä oikeesti sais jo vaan luovuttaa? Mä en jaksa enää taistella olemassaoloni puolesta. Enkä todellakaan kestä elää näin...koko ajan voimat ihan loppu, jatkuvasti täynnä ääretöntä vihaa...josta suurinosa kohdistuu tasan kahteen ihmiseen...vanhempiin. Olisko se muka liikaa pyydetty, että mulla olis vanhemmat jotka edes yrittäisivät ymmärtää mua? Näköjään on.

Ne tosiaan päätti itekseen, että ne ei tue mua millään lailla, missään asiassa. Ne vaan antaa neuvoja, jotka nekin on suoraan sanottuna pelkkää vittuilua mua kohtaan. Isä sano mulle tänää et jokainen saa tulla toimeen niillä mitä on, ja äiti päätti ettei se anna mulle enää rahaa ollenkaan...ku se ei oikeen ilahtunu ku oon vaan feilannu koko ajan...mm. työkkärin ja sossun kanssa. Eli, pyysin siltä rahaa, ku olin tehny himassa töitä ihan vituksee, niin se sano että ei anna, ku en oo hoitanu asioitani kuntoon.

Mä sitte sanoin sille melkein itku kurkussa: "Kuvittele ittes tilanteeseen, et sä oot niin masentunu, ettet muutamaan päivään pääse sängystä ylös ollenkaan, et syö mitään, et juo paljo mitää, makaat vaan ja tuijotat seinää tai kattoa ja itket. Niin miten luulet saavas mitään asioita hoidettua?"

Niin miten vastaa isä, joka kuuntelee ovella? "MENE SITTE HOITOON JOS ON NIIN HELVETIN VAIKEETA ETTET PYSTY ELÄÄ KU NORMAALIT IHMISET." Mahdollisimman kylmästi ja tunteettomasti. Sattu aika helvetisti. Isä on kuitenki aina ollu mulle se tärkein....toi jätti helvetinmoisen aukon sydämentienoille...piti pitää käsivartta yläruumiin ympärillä että pysyin ees jotenki yhtenä kappaleena, ku en halunnu romahtaa niitten edessä... Mutta mitä mä oon tehny ansaitakseni tollaset vanhemmat? Ihan ku ne ei välittäis musta ollenkaan?? Jos ne ei kerran halua huolehtia musta niin kauan ku joudun asumaan himassa, niin miks ne sitte ylipäätään edes hankki lapsia?? Olis sitte ees painanu tyynyn mun kasvoille ku olin vauva...sitte olisin ollu kuollu ihan fyysisestiki, enkä vaan henkisesti niinku nyt...

Kotona asuminen ahistaa ihan älyttömästi...tänäänki niin paljo, et raavin oikeen käsivarteni melkei verille, ja vasemmalla käsivarrella leikin kynsien kanssa... Tää vaan karkaa käsistä ihan kohta...

En näemmä vaan kykene elämään normaalia elämää...mikäs siinä, tehdään asioista vaan niin ylivoimaisen vaikeita ettei niitä saada hoidetuksi. Omapahan taitaa olla ongelmani, että mitä vitun väliä?

Vähään aikaan ei oo tullu naurettua niin paljo ku tänää...

Mika kerto yhestä HAWP-jaksosta... "INFAMOUS!!!" "ASHLY NO!" :D ja nyt on pakko kattoo niitä pätkii ^^

Niin ja katottii 8 jaksoo DMC:tä...aivan sairas sarja :D mutta loistava :)

Nyt ku Mikan kanssa taas hengaa enemmän, ni ehkä mä en vihaakkaan elämääni niin paljon ^^

sain juuri sähköpostia Kanadasta isän tädiltä...laitto mulle kuvia isän äidistä, jota mä en oo koskaan tavannu... Jumalauta että se on ollu kaunis! Häiritsevintä oli vaan tajuta että Leena oli oikeassa, mä näytän tosi paljon isoäidiltäni...etenki silmät on samanlaiset.... Kaikenlisäks meinasin ruveta itkemään ku katoin niitä kuvia -.- koska niissä oli myös isä pienenä...se ei oo ikinä kertonu mitään lapsuudestaan, vaikka mä oon aina halunnu tietää, niin nyt sai sitten todistusaineistoa siitäkin ajasta. Vaikka en uskokkaan et se siltikään kertoo mitään tarinoita lapsuudestaan... Mut anyways, pistän tähän viel kuvan isoäidistä, niin voitte sanoa että ollaanko me oikeasti yhtään samannäkösiä? :D