Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se nöyryytti.
Älä väitä ettei sulla ole muka muistoo.
Vai pidätkö sä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Katson tyhjyyteen
En tiedä minne meen
Kun joskus tänne eksyy niin
Mä päästän irti vaan
Ja kauas katoan
Ja katson kaikkee silmät kii
Kaiken nään mä silloin paremmin